Syksy tulee...

Jep, syksy tulee. Sen huomaa siitä, että oon viimeset kolme päivää ollu flunssassa ja ihan pihalla. Tiiätte varmaan fiiliksen kun nokka vuotaa, pää on kun ämpärissä, hikoilee ja haisee ja näyttää kauheelta ja kämppäkin alkaa muistuttaa kaatopaikkaa. Onneks eilen alko jo olla parempi olo, siivottiin kämppä ja kävin saunassa löylyttämässä viimesetkin kuumeen rippeet pois. Nuha on kyllä vieläkin. Pitäis itelle tehdä enempi villasukkia. Toi Step-jalkarasvasukkalanka tossa odottaa muotoutumistaan sukiks, mutta mulla ei oo sopivia puikkoja! Just miehelle vihjasin, että Addin kokojen 2, 2,5 tai 3 sukkapuikot olis kivat. En tiiä kyllä ymmärsikö se yhtään, mistä mä puhuin.

Salaisella neuleystävälläni on loistava taito: Hän osaa piristää mua aina, kun ahistaa eniten. Alkuviikko oli kamala: maanantain luin paniikissa tenttiin, tiistaina oli itse tentti ja keskiviikkona enkun kirjallinen päättökoe. Näiden lisäks peruspäivätyö. Hirvee stressi ja ahdistus, niin eikös maanantaina tupsahtanu ihana paketti postilaatikkoon!


Tässä piristävän paketin sisältö yhdellä silmäyksellä:


Elikä kaulahuivi, helmiä, kirje, kissanlelu ja Marks & Kattensin Iceland -nimistä lankaa. Strategiset lankatiedot: puikot 7, sisälmykset 55% villaa, 35% akryylia ja 10% polyamidia, väri: ihana! Ei vaan vielä mitään visiota, mitä tästä langasta voi tehdä, mutta se jää tuonne muiden ystäviensä sekaan toistaiseksi vielä miettimään, mikä siitä tulee isona.

Piti muuten poseerata kaulahuivi päällä. On justiinsa mun väriä ja varmasti tulee käyttöä! Kaulahuiveja ei oo varmaan koskaan liikaa. Ne on vähän kun villasukatkin. :)

Tässä vielä lähikuva helmistä ja korupiikeistä. Korupiikkejä en olekaan ikinä käyttänyt, mutta olen monesti niitä kaupassa katsellut. Tämäkin siis erittäin tervetullut lahja!

Salainen neuleystäväni ymmärtää selkeästi kissojen sielunelämää. Hänen lähettämänsä lelu nousi oitis ykköseksi kissojemme lempilelujen listalla. Sitä on saatu heilutella ihan (ihmisten) kyllästymiseen saakka ja kissat on yltäneet ihan ennätysloikkiin. Suuret tassutuskiitokset kehräyksen kera Sny:lle meidän kissoilta! Kuva kertoo siitä, miten liimattuina kissat tuota lelua vahtivat.


Sainpa sitten lankaa muualtakin kuin Sny:ltä. Äitini nimittäin liittyi Novitan klubiin mun kauttani, ja sain sitten palkkioksi lankaa:


Ja koska tämä on kuitenkin neuleblogi, niin pitää edes näön vuoksi jotain neuleitakin laittaa. En ole pahemmin taaskaan ehtinyt mitään tehdä, vaikka omia töitä ja tilaustöitä olisi jonossa vaikka millä mitalla. Mutta kyllä tää tästä helpottaa, valmistuminen lähestyy uhkaavasti ja koulutyöt vähenee.

Työkaveri tilas tytöilleen hempeän tyttömäisiä sukkia, joten piti semmoisia sit väkertää. Pikkuiset sukat onneks valmistuu nopeasti. Noista oikeanpuolimmaisista tuli liian isot, niin pitää tehdä toiselle tytölle vielä omat. Oikeanpuolimmaiset siis kaupan, jos joku ne haluaa. Myyn sukkia yms. sloganilla "Tue tosirakkautta!", sillä kaikki neuleilla kerätyt rahat menevät meidän hääkassaan. Niin, noihin sukkiin pitää vielä tehdä yhteensopivat tumput.


Hyväntekeväisyyttäkin ehdin jonkin verran harrastaa. Tein taas parit tilkut Vaakalle. Ajattelin ensin, että kokoan sekalaisen tilkkupeiton, mutta sitten iski hullu luovuus: tietysti pitää tehdä oma "tyttöväreistä" ja oma "poikaväreistä"! Akka saa sitten vielä odotella näitä peittoja, mutta ehkä se lohduttaa, että niitä saa tuplasti! Olen kovasti yrittänyt haastaa porukkaa mukaan tekemään tilkkuja, mutta toistaiseksi niitä on tehnyt vaan meidän äiti. Nyt kaikki muutkin mukaan! Yhden tilkun tekee illassa, ja yksi tilkku lämmittää palelevaa ihmistä yllättävän paljon!