Ostin siis Huopasta, mutta mukaan tarttui myös Jussia, 7 veljestä, Nallea (siitä sentään tiedän, että siitä tulee sormikkaat) ja Floricaa, josta en oo ikinä mitään tehnyt, mutta jota kaikki kehuu. Pakkohan sitä oli sit ostaa.
Lisäksi halusin vielä käydä Priimassa:
Kuvan yläkulmassa Skitso näköjään haistelee mun puikkoja. Alpakasta en ole ikinä tehnyt mitään, mutta nyt sitä oli ihan pakko ostaa. Päätin tehdä siitä ystävälle synttärilahjan. Enempää en paljasta, koska ystävä saattaa lukea tätä blogia enkä halua pilata yllätystä. Noita puikkoja ei alun perin pitänyt ostaa, mutta niihin liittyy hauska tarina, joka pitää kertoa. Priiman vieressä on pelikauppa nimeltä KT-Pelipiste. Mies oli mukana ostoksilla, joten hän meni pelikauppaan ja minä lankakauppaan. Mulla ilmeisesti kesti siellä lankakaupassa, kun mies tuli sinne. Olin justiin maksanut langat ja höpisin siinä myyjän kanssa kaikennäköistä. Mies kierteli ympäri kauppaa ja pysähtyi puikkohyllyn eteen: "Hei kai sulla on tarpeeks puikkoja? Etkö sä sanonu, että haluat jotkut Addin puikot?" Repesin, ja totesin myyjälle, että eikös mulla olekin ihana mies, kun tulee kyseleen, ostinko tarpeeksi. Myyjäkin repes, että yleensä ne miehet vaan huokailee oven suussa. Piti sit ostaa ne puikot, kun mies muisti oikeen puikkomerkinkin. :D Kenellä muulla on tämmöinen mies?Ostin viime viikollakin lankaa, jota en ehtinyt blogata:
Nämä ihanat pallerot on ostettu briannalta. Kuvassa näyttävät siniseltä, mutta ovat oikeasti ihan mun violettia. Ennen kuin sain langat käsiini, aattelin niistä tulevan huivin, mutta kun näin langan todellisen määrän, en oikein tiedäkään, mitä niistä tulee. Jotain kivaa tietysti. Niistä kyllä tulisi aivan ihana jättimäinen huivi...
Josta päästäänkin siihen, mitä olen tehnyt pienentääkseni lankakasojani: En yhtikäs mitään. Step-sukkalangasta olen tehnyt yhden sukan noin puoleen väliin ja yksi joululahja on edistynyt vähän. Huopasesta aloin tekemään kassia, kun kaveri pyysi tekemään Pirkka-lehdessä olevan ohjeen mukaan @-kuvioidun kassin. Kuvio on intarsiaa ja intarsiaharjoittelusta innostuneena otin haasteen vastaan. Huopanen on kyllä vähän pettymys, sillä se tuntuu todella karhealta. Saa nähdä, mimmoista pintaa siitä tulee huovuttamisen jälkeen. Onneks on kysymys kassista, jonka ei tartte olla jatkuvasti ihoa vasten. Itselleni en noin karheasta langasta tekisi kaulahuivia tai tumppuja.
Katsellaan, josko saisin joskus jotain valmistakin, niin pääsisin pitkästä aikaa niitä esittelemään. Sitä odotellessa...
No comments:
Post a Comment