Wednesday, November 24, 2010

Kosmetiikkaa & käsitöitä!

Yrittäjäystäväni Kirsi ja minä haluamme auttaa sinua ja säästää aikaasi joulukiireiden keskellä!

Pidämme Avoimet Ovet tiistaina 30.11.10 klo 16-18.30.


Saatavilla ja nähtävillä korkealaatuista kosmetiikkaa sekä Puputsin Puodin koruja ja nappeja. Sinun ei tarvitse juosta ruuhkaisesta kaupasta toiseen, vaan saat yhdestä paikasta ylellisiä ihonhoito- ja hemmottelutuotteita sekä ihania koruja rakkaimmillesi – joille haluat antaa varmasti vain parasta.

Tarjolla glögiä ja pipareita sekä tarjouksia, joita et muualta saa!



Olet sydämellisesti tervetullut ihastumaan ja hankkimaan vaivattomasti lahjat läheisillesi osoitteessa
VIIPURINKATU 12, 00510 HELSINKI.

Terveisin,
Laura Lehtinen / Puputsin Puoti
ja
Kirsi Alvarez / Itsenäinen Ihonhoitokonsultti

Thursday, November 18, 2010

Myyjäiset!

Puputsin Puoti mukana meidän talojen joulumyyjäisissä. Ota siis lauantaina 20.11. klo 12-15 suunnaksi Rapakiventie 12 A:n kerhohuone Pihlajamäessä, jossa myynnissä on Puputsin nappien ja korujen lisäksi muita käsitöitä, kosmetiikkaa, itsetehtyjä joulukortteja kierrätysmateriaaleista, lelujen kierrätyspiste ja leikkinurkka, kahvio ja kirppari!

Käynti myyjäisissämme on myös kannanotto: tue lähiön yhteishengen luomista ja pienyrityksiä!

Tervetuloa!

Tuesday, November 02, 2010

Päivän linkkivinkki ja avautuminen

Tänään oli yksi elämäni inhottavimmista aamupäivistä. Tein virhearvion ja lähdin uhmaikäisen ja nuhaisen lapsen kanssa ulos. Neitihän veti huimaavat raivarit, kun en puistossa suostunut työntämään häntä kolmipyöräisessä, jossa hänen jalkansa eivät ylettyneet maahan, kun vieressä oli pyörä, jossa jalat olisivat ylettyneet maahan asti. 10 minuutin huudon ja raivoamisen jälkeen päätin, että ei tyttö selkeästikään jaksa, joten lähdimme kotiinpäin. Tyttö huusi edelleen rattaissa ja 8 minuutin kotimatkan aikana kolme eri ihmistä tuli kommentoimaan minulle asiaa. Ensin vastaan tuli iäkkäämpi täti, joka katsoi ensin lasta, sitten minua varsin vihaisesti ja kysyi, että kuinkas se lapsi noin huutaa. En osannut vastata mitään, vaan kävelin ohi. Sitten ostarilla vastaan tuli humalainen vanhahko mies, joka vaihtoi tien toiselta puolelta samalle puolelle meidän kanssa, ja rupesi selittämään, että piti oikein tulla kattomaan, kun on niin vahvat keuhkot. En vastannut mitään ja kävelin vaan eteenpäin, jolloin mies rupesi seuraamaan minua ja kertomaan, kuinka hänen poikansa on jo 40-vuotias eikä ikinä huutanut noin. Onneksi oli niin humalassa, ettei pysynyt mun nopeassa kävelytahdissa mukana. No, mutkan takana tulee sitten vanhempi rouvasihminen selittämään, että voivoi, kuka itkasee, kuka se noin itkasee. Sitten katsoi minua ilmeellä, joka kertoi varsin yksiselitteisesti, että lapsesi itkee sinun takiasi. Rouva alkoi selittämään jotain, mutta paahdoin vaan ohi rattaiden kanssa. Tässä vaiheessa olin jo aivan raivon partaalla - en lapseni huutamisen takia, vaan siksi, että ohikulkevat tuntemattomat ihmiset tulevat kommentoimaan typeryyksiä. Aivan kuin siinä itkevässä lapsessa ei olisi tarpeeksi.

Avauduin aiheesta jo Facebookissakin, ja sain päivän pelastavan linkin. Blogikirjoituksen innoittamana mietin itse omaa lastani ja kehuin häntä: On mahtavaa, että tyttärelläni on oma tahto. On mahtavaa, että hän on touhukas ja sinnikäs. On kertakaikkisen ihanaa, että hän on rohkea ja kyvykäs saavuttamaan haluamansa asiat (vaikka ne asiat joskus ovatkin kiellettyjä). Toivottavasti tyttäreni pitää vahvan ja omapäisen luonteensa, huolimatta ohikulkijoiden kommenteista.

Toivottavasti tämä linkki piristi myös muiden päivää. Ja toivottavasti kaikki sen lukevat ottavat vinkistä vaarin.