Bambupuikkoja ja muuta mukavaa...

Vihdoinkin sain tänään mun koilta tilaamat bambupuikot! Oikeella näkyy mun uudet rakkaat. ;) Ihana setti! Noi 3,5 otin heti käyttöön fifiini, joka alkaa metallipuikoilla kudottaessa olla tosi painava. Saankohan sitä koskaan valmiiks, kun suuruudenhulluna haluan tehdä siitä niin ison... Noh, jokatapauksessa... Tossa setissä on puikkokoot 3-6. Erikoisuutena siinä on koko 3,75. Eiköhän sillekin käyttöä löydy, kireää kun tuppaan neulomaan. Samoskasojakin pääsee pienentelemään kevyemmillä puikoilla. Sekin lanka on raskasta, kun sitä on puikoilla useampi kerä.


Tänään sain pitkästä aikaa jotain valmiikskin. Koulukaveri tilasi isälleen synttärilahjan, joka näkyy myöskin oikealla. Kyseessä on kännykkätumppu. Juttu juontaa juurensa viime talveen, jolloin lahjansaaja säilytti puhelintaan tumpussa. Piti siis tehdä tähän tarkoitukseen täysin oma tumppunsa. Kiitokset ideasta siis Venlalle! Teknisen toteutuksen mietin itse. Tumpun ohjeen heitin ihan päästäni. Lanka on Nallea, ja muistaakseni silmukoita oli 9 per puikko eli yhteensä 36. Joustinneuleena tein 1o, 1n ja napin kohdalle tein napinläven, ja ranneosan sisälle ompelin vihreän napin, jottei puhelin pääse luiskahtamaan sisältä pois. Kätevästi sain käytettyä tähän hirmuisesta jämänappikasastani yksinäisen perusnapin. (Pitää muuten joskus kuvata se nappikasakin.) Tumppuun virkkasin vielä ihan tavallisilla ketjusilmukoilla narun, jonka voi tumppuun kiinnittää. Vielä en sitä kiinnittänyt, koska en tiedä onko se tarpeellinen uudelle omistajalleen. Hieno tumppu kyllä. Näitä voisi tehtailla vaikka lahjoina kaikille tutuille. Niin just, varokaa vaan. Eka saa kaikki tumput, sit sukat, sit pipot, sit kännykkätumput... :)


Samalla kun hain koilta puikot, sain myös kassillisen lankaa toimittuani lastentavarakuriirina. Kuva niistä vasemmalla alhaalla. Vihreät ja siniset ilmeisesti menossa
Zeskalle, itse kun tuppaan olemaan enemmän punainen ihminen. Katsotaan, saako noista mitään aikaiseksi. Yksi noista punaisista langoista oli vähän pörröisempää, pitää katsoa, josko siitä riittäisi jonkunlaiseen huiviin. Ja saahan noista aina pipoja, sukkia ja tumppuja, jos ei muuta. Tosin, eipä niitä kesällä innosta kutoa. :)

Lopuksi haluan pistää kaikkien päivää piristämään kuvan meidän söpöliini-Riesasta, joka rakastui pieneen pahvilaatikkoon. Vähällä toisen saa onnelliseksi, katsokaa itse: