Hospital hat

Tästäkin on jo aikaa vaikka kuinka kauan, mutta huomasin, etten ole näistä vielä laittanut kuvaa blogiini. Monessa paikassa on ollut pipokeräyksiä vastasyntyneille ja raskausaikana innostuin itsekin neulomaan muutaman pikkupipon, jotka vein mukanani synnärille lahjoitettavaksi eteenpäin tai käyttöön otettavaksi. Juttelin kätilön kanssa, että voisin järjestää samanlaista keräystä Kättärille, kuin mitä on tehty Jorviin. Kätilö lupasi ottaa asian esille palaverissa ja soitella sitten minulle takaisin. Tajusin juuri, että Alex-vauva syntyi elokuussa eikä kätilö vieläkään ole ottanut yhteyttä. Ilmeisesti asia unohtui tai jäi byrokratian rattaisiin. Kovasti tykkäsivät pipoista, jotka sinne vein ja ehkä ne siellä ovat käytössä vieläkin (ilmoitathan, jos ovat sattuneet sinulle!). Mallina Hospital hat, joka on varsin helppo ja kiva. Yksi hattu jäi kotiin, ehkä saan joskus aikaiseksi lähettää sen vaikka Jorviin tai muualle vastasyntyneiden pipokeräykseen.

Hospital hateja.

Työhuone

Viime vuoden lopulla yksi suuri unelmani kävi toteen: Sain kodin ulkopuolisen työhuoneen omille puuhilleni! Kyseessä on kokeiluluonteinen ajanjakso vuodeksi. Haluan testata, tuleeko työhuonetta oikeasti käytettyä ja riittävätkö rahat vuokraan. (Pst, osta nappeja, niin saan pidettyä työhuoneeni! ;)) Jaan huoneeni toisen käsityöharrastajan kanssa - kannattaa kurkata myös Kikan blogi.

Käytännössä työhuone on siis puolikas huone, jossa minulla on oma nurkkaus. Toistaiseksi työhuonekämppistely on ollut kivaa. Molemmilla kun on lapsia ja on ihana päästä työhuoneelle tuulettamaan äitiyden rankkoja puolia. Pari tuntia työhuoneella käsillätekemisen terapiaa ja päänavausta, niin kotiin tulee uudestisyntynyt äiti, joka taas jaksaa monenmoista. Kuvassa näkyy oma puolikkaani huoneesta. Tällä hetkellä tavaraa on huoneessa paaaaaaljon enemmän ja hylly on ihan täynnä. Kuva on otettu muuton alkuvaiheessa, jolloin olin saanut muutettua vasta osan tavaroista huoneeseen. Ihanaa, kun on oma tila omille puuhille!

Meikäläisen työhuoneen nurkka.

Fyysisesti työhuoneeni sijaitsee Helsingin Pihlajistossa. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa pitää työhuoneella "nappi-ilta", jossa työtilaa pääsisi katsomaan ja halutessaan voisi tehdä myös nappi-, koru- yms. ostoksia Puodin varastoista. Ajankohtaa en ole vielä päättänyt. Helmikuu tuntuu olevan puuhaa täynnä; meillä mm. hiotaan ja lakataan olohuoneen, ruokailutilan ja eteisen lattia ja siksi lähdemme viikoksi evakkoon. Lisäksi uusi Käsityötarvikemarkkinat -tapahtuma on tulossa, ja haluan sinne tehdä uutuuksia ja itse tapahtuman järjestelykin vie aikaa. Tapahtumasta lisää myöhemmin, kannattaa myös seurata Käsityötarvikemarkkinoiden Facebook -sivua. Ja jos kerta avasit Facebookin niin muista tykätä samalla myös Puputsin Puodin Facebook -sivusta! ;)

Ensimmäinen työhuoneprojekti oli sisustaa huonetta mukavammaksi. Lattia pestiin useamman kerran ja vahattiin. Edellisten vuokralaisten jäljiltä tilassa oli muutama valkoinen rimpulahylly. Ihan käytännöllisiä, mutta kaipasivat hieman pientä pintaremonttia. Pitkäaikaisena ideana minulla on ollut päällystää huonekaluja decoupage -menetelmällä sanomalehdillä, mutta koskaan ei ole ollut tarpeeksi arvotonta huonekalua testikäyttöön. Tässäpä oli loistava tilaisuus! Päällystin siis on hyllyni hyllylevyt vanhoilla Hesareilla. Lopputuloksesta tuli mielestäni kiva. Aika näyttää, miten hyllyjen päällysteet kestävät. Mitään virallista decoupage-lakkaa en päällystämiseen käyttänyt, vaan sekoitin epämääräisessä suhteessa vettä ja Erikeeperiä. Sitten vaan sudittiin hylly sekoituksella, aseteltiin sanomalehti varovasti päälle ja sudittiin päälle samaa "vesiliimaa". Kovinkaan paljoa nuo koristukset eivät tavarapaljouden alta näy, mutta onpahan joku persoonallinen juju kuitenkin.

Sanomalehdillä koristeltu hylly.

Muitakin jouluhommia

Serkkupoikien kirjaintumput.

Muutaman joululahjan ehdin tehdä, vaikka ne pääsevätkin blogiin vasta nyt. Pukki tilasi aputontulta tumput lasten serkuille Tomille ja Danielille. Ihan perustumput, joihin neuloihin jämälangoista poikien nimien ensimmäiset kirjaimet. Eipähän tule riitaa siitä, kumpi on kumman. Lanka on vanha Novita Wool, 100 % merinovillaa. Väri on erittäin tummansininen, mutta en saanut kuvasta muokkaamallakaan oikean väristä.


Tein myös mummulleni uudet pitsisukat, tällä kertaa hempeän vaaleanpunaiset. Lankana oli Novita Nalle ja ohjekin löytyy Novitan nettisivuilta.

Pitsisukat mummulle.

Joulukortitkin askartelin yhdessä tyttären kanssa. Teimme aika simppelillä idealla kortit: leikkasin Big Shot -leikkurilla ympyröitä, jotka tytär koristeli ja liimasi korttipohjaan käyttäen 3D-tarratyynyjä. Lopuksi palloihin tehtiin rusetti ja korttiin liimattiin nauha. Ta-daa, siitähän tuli valmiita joulupalloja!

Tämän kortin lanka on vanhaa jämälankaa ja joulupallot on leikattu vanhasta kiina-englanti oppikirjasta.

 Yritin käyttää hyödyksi paljon kierrätysmateriaaleja. Palloja leikattiin mm. pahvista, vanhasta kiina-englanti oppikirjasta, kahvipussista, Aku Ankasta yms. Nauhat puolestaan on osittain ostettu, mutta osa on ihan vaan jämälankaa varastosta, ääriviivatarra-arkkien turhia reunoja tai sitten ostettujen paitojen satiiniripustusnauhoja. Kaikenlaista sitä pystyy käyttämään hyväksi. Vaikeinta korteissa oli tunkea sellaisia kortteja kirjekuoriin, joiden pallot olivat menneet hieman yli reunojen. Vinkkinä muille, jotka tällaisia askartelevat: auta lasta kohdistamaan pallot kortin reunojen sisäpuolelle. ;) Muuten askartelu 3,5-vuotiaan kanssa sujui hyvin. Erityisesti 3D-tarroilla tekeminen sujuu hyvin ja tytär osaa jo itse liimata näitä todella hyvin. Ensi vuonna voi taas varmaan ideoida jotain ihan uutta.

Vasemmalla olevat pallot on leikattu pahvilaatikosta ja väritetty kulta- ja hopeatussilla. Oikealla ylhäällä olevat pallot on leikattu kahvipussista (nurja puoli esillä).

Joulu meni jo...

Arjen opettelu leikki-ikäisen lapsen ja vauvan kanssa on vienyt kaikki mehut ja ajan niin tehokkaasti, etten ole jaksanut taas blogata. Nyt pikkuhiljaa alkaa taas näyttää siltä, että tällekin harrastukselle saattaa olle enemmän aikaa. Tai sitten vaan luulen niin ja parin kuukauden päästä tajuan taas blogailussa olleen piiiiitkän tauon.

Joka tapauksessa oli yksi joulujuttu, jonka halusin blogissani esitellä, vaikka joulu menikin jo aikaa sitten:

Matopiparimuotti ja valmiita pipareita.

Kävin marraskuussa työväenopiston kurssilla, jossa opeteltiin tekemään piparimuotteja. Kurssilla oli valmiita läkkipeltisuikaleita, joista muotit sitten väänneltiin. Muutamia tein massailuun, mutta yhden tein ihan oikeasti pipareita varten. Se oli se ensimmäinen ja olen siihen aikas tyytyväinen. Muodossa tavoittelin hieman Worms -pelin tyylistä matoa, mutta huomasin, että kun sen päällystää ja täräyttää piparitalon savupiippuun pystyyn, se käy aivan loistavasti savukiehkurasta. Muoto on myös kivan abstrakti ja jos kiekuroita tekee paljon, ne voi yhdistää keskeltä, jolloin tulee nätti kukka. Tosin en tiedä, kuinka hyvin sellainen kestää ehjänä ja kuka sellaisen haluaa syödä. Mutta noin niinkun teoriassa... ;)

Matopiparimuotilla tehty savukiehkura.

Isänpäiväkortteja

3-vuotiaamme suunnittelemat ja toteuttamat isänpäiväkortit. Kuviot on leikattu Bigshot -leikkurilla erilaisista kierrätysmateriaaleista ja ne on kiinnitetty tarratyynyillä. Äiti sai auttaa vähän kohdistamaan kukkasia isin ja papan kortissa, muuten oikeastaan tyttö teki kaikki itse. Eikun joo; äiti repi kirjaimet lehdestä fafan korttia varten ja kirjoitti suurimman osan teksteistä tai ohjasi tyttären kynää pitelevää kättä.

Vaarin kortissa olevat kalat ovat askartelumassasta tehtyjä ja nekin on kiinnitetty tarratyynyillä. Pysyvät hyvin kiinni ja näyttävät kivoilta. Isäni on kova kalamies ja tytär ihan itse halusi laittaa korttiin kaloja. Helppoja ideoita, kannattaa käyttää hyväksi. Mulla on noita korttikoristeita tulossa myyntiin jossain vaiheessa nettikauppaankin, tällä hetkellä niitä on myynnissä eri tapahtumissa, joissa Puputsin Puoti on edustettuna. Kaloja on yksi tuollainen 3 kappaleen setti valmiina tällä hetkellä, saa tilata sähköpostitse hintaan 2,90 € + toimituskulut. Paketissa ei tule mukana tarratyynyjä. Korttikoristeita kehitellessäni tulin siihen tulokseen, että tarratyynyjen lisääminen niihin on aika turhaa; suurin osa korttiaskartelijatutuistani repivät valmiiksi kiinnitetyt tarrasysteemit irti ja liimaavat koristeet kiinni jollain muulla tavalla.

 

Olen aivan rakastunut noihin tarratyynyihin! Tytön kanssa on todella kiva askarrella, kun ei ole hirveetä liimasotkua paikat täynnä. Suosittelen siis erittäin lämpimästi!

Mistä löytäisin mä Puputsin?...

Näitä jouluisia puusydämiä mukana myyjäisissä.

Ennen joulua Puputsi Puoteineen löytyy ainakin Pihlajamäen erilaisista tapahtumista:

18.11.2012 Pihlajamäen ala-asteen Marrasjuhla klo 11 - 14. Kaikille avoin ja maksuton tapahtuma Pihlajamäen ala-asteella on täynnä vauhdikasta ohjelmaa: on taikuria, onnenpyörää, capoeiraa, ongintaa, käsityömyyjiä, arpajaiset, musiikkia, kahvilaa, kisoja, pelien ja kirjojen kirpputori - ja vaikka mitä! Tervetuloa!


24.11.2012 Pihlajamäen nuorisotalolla perinteiset käsityömyyjäiset klo 10 - 14. Myynnissä paljon ihania ja laadukkaita käsitöitä lahjaksi, itselle tai kodin sisustukseen. Buffetista voi ostaa herkkuja myös kotiinviemisiksi. Kuppi kahvia ilmaiseksi. Tervetuloa!


Facebookiin on luotu uusi ryhmä, josta voit ostaa yrittäjien Suomessa käsityönä valmistamia tuotteita sekä niihin liittyviä materiaaleja. Käsityökortteli on Sinulle, joka haluat yksilöllisyyttä ja laatua. Ryhmässä kommentointi ja tykkääminen vaatii ryhmään liittymistä, mutta tuotteita voit selata kuvakansioista, vaikka et olisikaan liittynyt ryhmään. Tarjoukset ja tiedustelut voi kirjoittaa kuvan alle kommentoimalla tai yksityisviestinä.
 
Tietenkin löydät Puputsin tuotteita myös nettikaupasta, ja pysyäksesi kärryillä, voit tilata uutiskirjeeni.

Haasteen loput teot ja pohdintoja

Viikko venähtikin useammaksi. Pienten lasten kanssa aika vaan kuluu johonkin, eikä kulumista edes huomaa. Eli haasteen loppuraportti tulee vasta nyt: Kokonaisuutena onnistuin haasteessa, joskin vähän meni pieleen yhden päivän osalta, jolloin olin koko päivän kotona lasten kanssa enkä nähnyt ketään tai keksinyt mitään hyvää, mitä olisin voinut tehdä. Korvasin tämän "lipsahduksen" tekemällä toisena päivänä kaksi hyvää tekoa. Huomasin, että pienten hyvien tekojen tekeminen on vaikeaa, jos on kotona. Illalla, kun tajusin jättäneeni teon tekemättä, mietin hetken, pitäisikö tehdä nopeasti jotain hyvää haasteen takia ja vaikkapa lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen. En kuitenkaan lähtenyt sille linjalle, koska se tuntui vain omantunnon ostamiselta puhtaaksi. Huomasin myös sen, että pieniä hyviä tekoja tekee päivittäin ihan luonnostaankin. Se oli varsin mukava havainto, joskin haasteen pointtina onkin tehdä tietoisesti niitä hyviä tekoja ja siten ehkä muuttaa pysyvästi toimintaansa. Loppufiiliksistä kerron kirjoituksen lopussa, nyt hieman tarkemmin niistä itse tekemisistä.

Tajusin, että moni pieni hyvä teko on aika henkilökohtainen, vaikka sen vaikutukset olisivatkin mitattavissa yhteiskunnallisella tasolla. Ei ole kiva raportoida blogiin, että kävin kahvilla/syömässä/tapasin muissa merkeissä syrjäytymisvaarassa olevan kaverin/ystävän/sukulaisen. Eipä kukaan halua kuulla olevansa toisen mielestä syrjäytymisvaarassa. Yleensäkin voisin olettaa, että ihmiset haluavat, että heitä tavataan heidän itsensä eikä hyvien tekojen takia. Joka tapauksessa kaksi tekoani olivat tämäntyyppiset. Numeroitakoon ne teoiksi numero 4 ja 5. Itse helposti kotiinjämähtävänä tyyppinä olen syrjäytymisvaarassa ja koska olen pienten lasten äiti, oma syrjäytymiseni vaikuttaisi välittömästi voimakkaasti myös heidän elämäänsä. Olen usein yksinäinen ja se, että joku aikuinen tulee kanssani höpöttämään ihan mitä tahansa ja ehkä juomaan kupposen kahvia kanssani. Se hetki, kun tuntee saavansa yhteyden toisen ihmisen kanssa, voimaannuttaa niin paljon, ettei sen vaikutusta pysty edes sanoin kuvaamaan. Joka tapauksessa koen, että teoilla 4 ja 5 autoin näitä tyyppejä voimaantumaan. Jätän ymmärrettävistä syistä kaikki yksityiskohdat pois.

Teon numero 6 voin kertoa hieman yksityiskohtaisemmin: kävimme sunnuntaina koko perheen voimin tapaamassa appivanhempia ja purimme heille tulleen puukuorman liiteriin. Pysyvätpä lämpimänä ensi talven puhumattakaan siitä, miten arvokasta omille lapsilleni ja näiden isovanhemmille on hyvän suhteen luominen. Aikuissuhteet ovat lapsille niin tärkeitä ja olen erittäin onnellinen siitä, että omilla lapsillani on isovanhempia ja isoisovanhempia, joiden kanssa tutustua maailmaan. Heidän näkökulmansa on eri ja he voivat antaa lapsilleni jotain sellaista, mitä meiltä ei saa. Äiti ja isä ovat aina tärkeitä, mutta koen tärkeäksi muutkin aikuissuhteet. Eli teko numero 6 vaikutti siis myös omien lasteni hyvinvointiin nyt ja tulevaisuudessa. Itsestäni puhumattakaan: olin niin ylpeä, kun 3-vuotias tyttäreni kantoi halkoja kanssamme. Arvioisin, että hän vei parisenkymmentä halkoa ihan itse, joskin välillä autoin vähän kasaamaan niitä syliin, ettei tarvinnut viedä kaikkia yksitellen. Ja joo, piristäähän se lastenlasten näkeminen myös isovanhempia, eli hyvä teko ennaltaehkäisi yksinäisyyttä. Lastemme isovanhemmat eivät ole kovin vanhoja, joten en voi sanoa tarttuneeni nyky-yhteiskunnan isoon ongelmaan eli vanhusten yksinäisyyteen, mutta samalla reissulla tervehdimme myös lasten isoisovanhempia. Kaiken kaikkiaan sunnuntai oli erittäin puuhakas ja antoisa päivä niin minulle kuin yhteiskunnallekin. ;)

Haasteen viimeisen päivän eli keskiviikon teko numero 7 oli ihan vain mukavien vapaaehtoishommien tekemistä MLL:n paikallisyhdistyksemme ja alueemme lapsiperheiden hyväksi. Lähinnä se oli tietokoneella istumista perhe-elämän ohessa, mutta joka tapauksessa konkreettinen teko. Tai oikeastaan useampi pieni teko, enkä kaikkia edes saanut valmiiksi asti.

Haaste herätti paljon ajatuksia. Loppuyhteenvetona koen, että sain aikaan pientä vaikutusta omassa ympäristössäni. Tosin näiden pienten tekojen vaikutus ei kestä kovinkaan kauan ja niitä pitää olla paljon, jos halutaan aikaan suuria vaikutuksia. Haaste sai itseni avaamaan silmäni ja huomaamaan ympäristöstäni avuntarvitsijoita ja asioita, joihin voin vaikuttaa positiivisesti ilman, että se vaatii itseltäni kovia ponnistuksia. Opin katsomaan ympärilleni, voinko samalla tehdä jotain muiden hyväksi, kun teen asioita itseni hyväksi. Kovista ponnistuksista puheenollen tosin koin, että päivittäinen hyvän teon miettiminen ja sen toteuttaminen oli loppupeleissä aika raskasta. Erityisesti silloin, kun itsellä on elämässä paljon tekemistä ihan vain arjen perusrutiineissa rupesi ärsyttämään koko homma. Toisaalta taas juuri silloin, kun itsellä oli raskasta, toisen auttaminen piristi. Se, että kiinnitin huomiota omiin hyviin tekemisiini edesauttoi sitä, että huomioni kiinnittyi myös muiden hyviin tekoihin. Oli ihanaa huomata, että ihan tässä lähelläni on ja elää ihmisiä, jotka auttavat minua pikkujutuissa: pitävät ovea auki, kun yritän tunkea siitä vaunujen ja kauppakassien kanssa, katsovat silmiin ja tervehtivät hymyillen tienvierille katsomisen sijaan, antavat kaupassa ylähyllyltä tarvitsemani tavaran ja niin edelleen. Pieniä tekoja, joilla on suuri merkitys juuri minulle ja joiden ansioista myös itse haluan olla avulias muille. Ja näin tekojen määrä kasvaa ja yhteiskunnassamme on useampien mukava elää. Ihanan piristävä ajatus kaikkien näiden surullisten ihmiskohtaloiden uutisoinnin keskellä. Uskon, että jokaisella ihmisellä ja pienellä teolla on merkitystä ja että jokainen meistä pystyy tekemään paljonkin yhteiseksi hyväksi. Ei ehkä joka päivä, mutta ehkä kerran viikossa. Ja hei, eihän näitä kukaan laske! ;)