Thursday, November 15, 2012

Isänpäiväkortteja

3-vuotiaamme suunnittelemat ja toteuttamat isänpäiväkortit. Kuviot on leikattu Bigshot -leikkurilla erilaisista kierrätysmateriaaleista ja ne on kiinnitetty tarratyynyillä. Äiti sai auttaa vähän kohdistamaan kukkasia isin ja papan kortissa, muuten oikeastaan tyttö teki kaikki itse. Eikun joo; äiti repi kirjaimet lehdestä fafan korttia varten ja kirjoitti suurimman osan teksteistä tai ohjasi tyttären kynää pitelevää kättä.

Vaarin kortissa olevat kalat ovat askartelumassasta tehtyjä ja nekin on kiinnitetty tarratyynyillä. Pysyvät hyvin kiinni ja näyttävät kivoilta. Isäni on kova kalamies ja tytär ihan itse halusi laittaa korttiin kaloja. Helppoja ideoita, kannattaa käyttää hyväksi. Mulla on noita korttikoristeita tulossa myyntiin jossain vaiheessa nettikauppaankin, tällä hetkellä niitä on myynnissä eri tapahtumissa, joissa Puputsin Puoti on edustettuna. Kaloja on yksi tuollainen 3 kappaleen setti valmiina tällä hetkellä, saa tilata sähköpostitse hintaan 2,90 € + toimituskulut. Paketissa ei tule mukana tarratyynyjä. Korttikoristeita kehitellessäni tulin siihen tulokseen, että tarratyynyjen lisääminen niihin on aika turhaa; suurin osa korttiaskartelijatutuistani repivät valmiiksi kiinnitetyt tarrasysteemit irti ja liimaavat koristeet kiinni jollain muulla tavalla.
 
Olen aivan rakastunut noihin tarratyynyihin! Tytön kanssa on todella kiva askarrella, kun ei ole hirveetä liimasotkua paikat täynnä. Suosittelen siis erittäin lämpimästi!

Sunday, November 11, 2012

Mistä löytäisin mä Puputsin?...

Näitä jouluisia puusydämiä mukana myyjäisissä.
Ennen joulua Puputsi Puoteineen löytyy ainakin Pihlajamäen erilaisista tapahtumista:

18.11.2012 Pihlajamäen ala-asteen Marrasjuhla klo 11 - 14. Kaikille avoin ja maksuton tapahtuma Pihlajamäen ala-asteella on täynnä vauhdikasta ohjelmaa: on taikuria, onnenpyörää, capoeiraa, ongintaa, käsityömyyjiä, arpajaiset, musiikkia, kahvilaa, kisoja, pelien ja kirjojen kirpputori - ja vaikka mitä! Tervetuloa!


24.11.2012 Pihlajamäen nuorisotalolla perinteiset käsityömyyjäiset klo 10 - 14. Myynnissä paljon ihania ja laadukkaita käsitöitä lahjaksi, itselle tai kodin sisustukseen. Buffetista voi ostaa herkkuja myös kotiinviemisiksi. Kuppi kahvia ilmaiseksi. Tervetuloa!


Facebookiin on luotu uusi ryhmä, josta voit ostaa yrittäjien Suomessa käsityönä valmistamia tuotteita sekä niihin liittyviä materiaaleja. Käsityökortteli on Sinulle, joka haluat yksilöllisyyttä ja laatua. Ryhmässä kommentointi ja tykkääminen vaatii ryhmään liittymistä, mutta tuotteita voit selata kuvakansioista, vaikka et olisikaan liittynyt ryhmään. Tarjoukset ja tiedustelut voi kirjoittaa kuvan alle kommentoimalla tai yksityisviestinä.
 
Tietenkin löydät Puputsin tuotteita myös nettikaupasta, ja pysyäksesi kärryillä, voit tilata uutiskirjeeni.

Friday, November 09, 2012

Haasteen loput teot ja pohdintoja

Viikko venähtikin useammaksi. Pienten lasten kanssa aika vaan kuluu johonkin, eikä kulumista edes huomaa. Eli haasteen loppuraportti tulee vasta nyt: Kokonaisuutena onnistuin haasteessa, joskin vähän meni pieleen yhden päivän osalta, jolloin olin koko päivän kotona lasten kanssa enkä nähnyt ketään tai keksinyt mitään hyvää, mitä olisin voinut tehdä. Korvasin tämän "lipsahduksen" tekemällä toisena päivänä kaksi hyvää tekoa. Huomasin, että pienten hyvien tekojen tekeminen on vaikeaa, jos on kotona. Illalla, kun tajusin jättäneeni teon tekemättä, mietin hetken, pitäisikö tehdä nopeasti jotain hyvää haasteen takia ja vaikkapa lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen. En kuitenkaan lähtenyt sille linjalle, koska se tuntui vain omantunnon ostamiselta puhtaaksi. Huomasin myös sen, että pieniä hyviä tekoja tekee päivittäin ihan luonnostaankin. Se oli varsin mukava havainto, joskin haasteen pointtina onkin tehdä tietoisesti niitä hyviä tekoja ja siten ehkä muuttaa pysyvästi toimintaansa. Loppufiiliksistä kerron kirjoituksen lopussa, nyt hieman tarkemmin niistä itse tekemisistä.

Tajusin, että moni pieni hyvä teko on aika henkilökohtainen, vaikka sen vaikutukset olisivatkin mitattavissa yhteiskunnallisella tasolla. Ei ole kiva raportoida blogiin, että kävin kahvilla/syömässä/tapasin muissa merkeissä syrjäytymisvaarassa olevan kaverin/ystävän/sukulaisen. Eipä kukaan halua kuulla olevansa toisen mielestä syrjäytymisvaarassa. Yleensäkin voisin olettaa, että ihmiset haluavat, että heitä tavataan heidän itsensä eikä hyvien tekojen takia. Joka tapauksessa kaksi tekoani olivat tämäntyyppiset. Numeroitakoon ne teoiksi numero 4 ja 5. Itse helposti kotiinjämähtävänä tyyppinä olen syrjäytymisvaarassa ja koska olen pienten lasten äiti, oma syrjäytymiseni vaikuttaisi välittömästi voimakkaasti myös heidän elämäänsä. Olen usein yksinäinen ja se, että joku aikuinen tulee kanssani höpöttämään ihan mitä tahansa ja ehkä juomaan kupposen kahvia kanssani. Se hetki, kun tuntee saavansa yhteyden toisen ihmisen kanssa, voimaannuttaa niin paljon, ettei sen vaikutusta pysty edes sanoin kuvaamaan. Joka tapauksessa koen, että teoilla 4 ja 5 autoin näitä tyyppejä voimaantumaan. Jätän ymmärrettävistä syistä kaikki yksityiskohdat pois.

Teon numero 6 voin kertoa hieman yksityiskohtaisemmin: kävimme sunnuntaina koko perheen voimin tapaamassa appivanhempia ja purimme heille tulleen puukuorman liiteriin. Pysyvätpä lämpimänä ensi talven puhumattakaan siitä, miten arvokasta omille lapsilleni ja näiden isovanhemmille on hyvän suhteen luominen. Aikuissuhteet ovat lapsille niin tärkeitä ja olen erittäin onnellinen siitä, että omilla lapsillani on isovanhempia ja isoisovanhempia, joiden kanssa tutustua maailmaan. Heidän näkökulmansa on eri ja he voivat antaa lapsilleni jotain sellaista, mitä meiltä ei saa. Äiti ja isä ovat aina tärkeitä, mutta koen tärkeäksi muutkin aikuissuhteet. Eli teko numero 6 vaikutti siis myös omien lasteni hyvinvointiin nyt ja tulevaisuudessa. Itsestäni puhumattakaan: olin niin ylpeä, kun 3-vuotias tyttäreni kantoi halkoja kanssamme. Arvioisin, että hän vei parisenkymmentä halkoa ihan itse, joskin välillä autoin vähän kasaamaan niitä syliin, ettei tarvinnut viedä kaikkia yksitellen. Ja joo, piristäähän se lastenlasten näkeminen myös isovanhempia, eli hyvä teko ennaltaehkäisi yksinäisyyttä. Lastemme isovanhemmat eivät ole kovin vanhoja, joten en voi sanoa tarttuneeni nyky-yhteiskunnan isoon ongelmaan eli vanhusten yksinäisyyteen, mutta samalla reissulla tervehdimme myös lasten isoisovanhempia. Kaiken kaikkiaan sunnuntai oli erittäin puuhakas ja antoisa päivä niin minulle kuin yhteiskunnallekin. ;)

Haasteen viimeisen päivän eli keskiviikon teko numero 7 oli ihan vain mukavien vapaaehtoishommien tekemistä MLL:n paikallisyhdistyksemme ja alueemme lapsiperheiden hyväksi. Lähinnä se oli tietokoneella istumista perhe-elämän ohessa, mutta joka tapauksessa konkreettinen teko. Tai oikeastaan useampi pieni teko, enkä kaikkia edes saanut valmiiksi asti.

Haaste herätti paljon ajatuksia. Loppuyhteenvetona koen, että sain aikaan pientä vaikutusta omassa ympäristössäni. Tosin näiden pienten tekojen vaikutus ei kestä kovinkaan kauan ja niitä pitää olla paljon, jos halutaan aikaan suuria vaikutuksia. Haaste sai itseni avaamaan silmäni ja huomaamaan ympäristöstäni avuntarvitsijoita ja asioita, joihin voin vaikuttaa positiivisesti ilman, että se vaatii itseltäni kovia ponnistuksia. Opin katsomaan ympärilleni, voinko samalla tehdä jotain muiden hyväksi, kun teen asioita itseni hyväksi. Kovista ponnistuksista puheenollen tosin koin, että päivittäinen hyvän teon miettiminen ja sen toteuttaminen oli loppupeleissä aika raskasta. Erityisesti silloin, kun itsellä on elämässä paljon tekemistä ihan vain arjen perusrutiineissa rupesi ärsyttämään koko homma. Toisaalta taas juuri silloin, kun itsellä oli raskasta, toisen auttaminen piristi. Se, että kiinnitin huomiota omiin hyviin tekemisiini edesauttoi sitä, että huomioni kiinnittyi myös muiden hyviin tekoihin. Oli ihanaa huomata, että ihan tässä lähelläni on ja elää ihmisiä, jotka auttavat minua pikkujutuissa: pitävät ovea auki, kun yritän tunkea siitä vaunujen ja kauppakassien kanssa, katsovat silmiin ja tervehtivät hymyillen tienvierille katsomisen sijaan, antavat kaupassa ylähyllyltä tarvitsemani tavaran ja niin edelleen. Pieniä tekoja, joilla on suuri merkitys juuri minulle ja joiden ansioista myös itse haluan olla avulias muille. Ja näin tekojen määrä kasvaa ja yhteiskunnassamme on useampien mukava elää. Ihanan piristävä ajatus kaikkien näiden surullisten ihmiskohtaloiden uutisoinnin keskellä. Uskon, että jokaisella ihmisellä ja pienellä teolla on merkitystä ja että jokainen meistä pystyy tekemään paljonkin yhteiseksi hyväksi. Ei ehkä joka päivä, mutta ehkä kerran viikossa. Ja hei, eihän näitä kukaan laske! ;)

Friday, October 26, 2012

Haastehommat 2 ja 3

Haasteen kolmas päivä tänään. On hassua, että vaikka kukaan ei olekaan blogiin kommentoinut mitään näihin postauksiin, olen saanut kommentteja Facebookin kautta sekä suullisesti. Täytyy myöntää, että mieltä kutkuttaa ajatus siitä, että onko mun tutuissa paljon tirkistelijöitä, jotka ei sano mitään, mutta seuraa blogia ja haastetta kiinnostuneina. Mutta toisaalta; eiköhän meissä jokaisessa asu ainakin ihan pikkiriikkinen tirkistelijä. Ja sitä tirkistelijäpuolta varmasti kiinnostaa tietää, mitä ihmiset sitten on sanoneet. Moni on kommentoinut sitä, että pointti on hyvä ja on totta, että pienelläkin teolla on merkitys. Toistaiseksi tiedän kolme ihmistä, jotka ovat tarttuneet haasteeseen. Ainoastaan yhdeltä olen kysynyt luvan ilmoittaa blogissa haasteen vastaanottamisesta. Tämän haasteen etenemistä voit seurata Annamaijan blogista kuulemma viimeistään viikon päästä. Kertokaa ihmeessä, jos olette innostuneet ottamaan haasteen vastaan edes jollain tavalla. Tähän blogiin pystyy kommentoimaan myös anonyymisti, jos ei halua muiden tietävän. Tirkistelijä minussa haluaa tietää, miten lukijat tähän haasteeseen suhtautuvat.


Olen jonkin verran normaalia aktiivisemmin yrittänyt mainostaa tätä tempausta, koska yksinkertaisesti koen sen niin hyväksi ideaksi ja toiseksi siksi, että homma tulee tehtyä kunnialla loppuun, koska koen sen olevan jonkinasteinen velvollisuus lukijoitani kohtaan. Tosin epäilen, että lukijoissa saattaa olla tyyppejä, jotka olisivat vaan tyytyväisiä, jos epäonnistun. Sehän todistaisi, ettei niiden pienten hyvien tekojen tekeminen onnistu ja kyynisyys yhteiskuntaa kohtaan on ihan oikeutettua. Tästä saan lisäpotkua. Vaikkakin tänään oli päivä, jolloin ei mikään olis huvittanut. Heräsin aika myöhään, tytär oli onnessaan ensilumen tulosta ja halusi heti ulos. Ulospääsy kesti 1,5 tuntia kaikkien vaipanvaihtojen, imetysten ja pukemisten sekamelskassa. Koko tämän ajan perässä kulki metrin hukkapätkä selittämässä onnessaan siitä, miten tarvitaan porkkana lumiukkoa varten yms. Suloista, mutta myös pahuksen rasittavaa, kun teet hiki päässä hommia päästäksesi sinne ulos. Itsellä huono yö takana, kun muksut heräilivät vuoronperään ja kaahivat viereen. Niska ihan jumissa ja siitä johtuva karsea päänsärky. Vauvalla pientä ripulointia rota-rokotteen jäljiltä ja haluaa olla vain sylissä ja tissillä. Olisin vaan halunnut käpertyä peiton alle ja unohtaa kaikenmaailman ensilumet ja blogihaasteet.

Ulkona sitten piristyin vähän ja maailma alkoi näyttää valoisammalta, varsinkin kun eräs ihana täti-ihminen lupautui hoitamaan tyttöäni sen aikaa, että pääsin ihan kotiin asti sisälle lämpimään ja mukavalle tuolille imettämään pojan. Aivan ihanaa! Yleensä istun jossain rappukäytävässä ja kurkin lasioven läpi, ettei tyttö painu pois pihasta. Oli mukavaa tajuta, että hei, nyt mulle tehtiin haasteen mukainen teko (vaikkei ko. ihminen haasteesta varmaan mitään tiedäkään). Joskus imettäminen pehmeällä tuolilla ilman vieressä olevaa selostajaa on kertakaikkisen ihanaa. Pinna löystyi vähän ja innostuttiin loppuiltapäivästä leipomaan pikkupupun kanssa mokkapaloja.

Oletpas joutunut lukemaan pitkän pätkän saadaksesi selville niitä konkreettisia tekoja. Ajattelet ehkä, että mitä se Puputsi mukamas on tehny, yrittää vaan kierrellä ja kaarrella ja sanoa, ettei onnistunut. Hähää, onnistuinpas. Haasteen teko nro 2 oli se, että ilmoittauduin vapaaehtoishommiin MLL:n paikallisyhdistykseemme. En tahdo kertoa tehtävien laadusta sen enempää, mutta yleisesti ottaen tämä teko hyödytti yhteiskuntaa sitä kautta, että aktiivinen paikallisyhdistyksemme järjestää erilaisia tapahtumia ja toimintaa alueen lapsiperheiden iloksi ja hyödyksi. Lisäksi tekoni auttaa jatkossakin siinä, että tehtävät jakautuvat yhdistyksessä tasaisesti. Haasteen teko nro 3 puolestaan tuli tehtyä äsken: Vein sairaan lapsen kanssa/takia jumittavalle naapurille niitä samaisia mokkapaloja, mitä tyttären kanssa leivottiin. No miten tämä hyödyttää ketään? Ainakin naapuri lapsineen saa suun makeaksi ja paremman mielen. Pitkäaikainen parempi mieli tekee ihmisestä aktiivisemman ja aktiivisuus ehkäisee syrjäytymistä. Säästinköhän nyt pitkän pennin jostain mielenterveys- ja lastensuojelukuluista? ;) Ja pitää sanoa, että itselläni on erittäin paljon parempi mieli nyt. Eli teko hyödytti omaa mielenterveyttänikin ja perheeni hyvinvointia, kun en rähise tai valita. Ainakaan enää tänään.

En kauheasti ole suunnitellut tekoja etukäteen, joten lauantain eli haasteen neljäs teko on vielä mysteeri. Olen yrittänyt sanoa tutuille ja hieman tuntemattomammillekin, että hyviä tekoja saa ehdottaa tehtäväksi. Toistaiseksi kukaan ei ole ehdottanut mitään. Olenkin alkanut miettiä, että onko syrjäytymisen ja kurjien kohtaloiden osasyy Suomessa se, että emme pyydä apua. Tai että pyydämme sitä liian myöhään. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että pinnistän yleensä voimani äärimmilleen ennen kuin kehtaan pyytää apua. Ja sitten sitä apua tarvitseekin jo paljon enemmän, kun mitä saa. Eli toisin sanoen kohta pinnistetään taas. Jossain vaiheessa se varmaan en enää veny. Olisinko onnellisempi, jos pyytäisin apua useammin?


Thursday, October 25, 2012

Haasteen teko numero 1

Eilen oli haasteeni ensimmäinen päivä. Tuota haastetta kirjoittaessa kaikki kuulosti hyvältä ja olin ihan varma, että nyt minusta tulee hyvä ja ahkera ihminen, joka aina ottaa muut huomioon. Sellainen supertyyppi siis. Tätä kesti siihen asti, kunnes vauva heräsi ja halusi huomiota. Tajusin lupautuneeni tekemään vielä jotain ekstraa. Että voihan nakki, mistä revin aikaa ja voimaa. Ensin hyvien tekojen miettiminen tuntui todella vaikealta. Huomasin ajatusten kulkevan tiettyä rataa: "Jos tekisin tämän asian. No mutta se on noiden palkattujen työntekijöiden vastuulla." Ärsyynnyin itseeni ja omiin ajatuksiini! Tässä sitä taas oltiin, lykkäämässä vastuuta muille.

Sitten muistin puhuneeni pienistä arjen teoista. Ei tarvitse lähteä liikkeelle siitä, että rakennan uuden sairaalan Helsinkiin tai lahjoitan tuhat euroa jollekin hyväntekeväisyysyhdistykselle. Istuin vauva sylissäni sohvalla imettämässä ja katselin ympärilleni. Silmien eteen osuin liian pieniä villa-asusteita, joita olin siivonnut muksun laatikosta pois. Ja muistin, että päiväkotiin kaipailtiin varavaatteita. Siinäpä se: vein nuo lämpimät sukat ja pipon päiväkotiin hakiessani esikoisen päiväkodista. Pieni vaiva ja sain hyvän teon tehtyä. Sitten iski epäilys: Voiko se olla näin helppoa? Lasketaanko tämä hyväksi teoksi, tämähän oli niin helppoa ja tein sen vähän niinkuin ohimennen?

Mietitäänpä, mitä hyötyä laajassa skaalassa teosta on: Ensinnäkin vaatteista on suoranaista hyötyä niille lapsille, jotka niitä käyttävät. Pienten lasten vaatteet sotkeentuvat, hukkuvat ja rikkoontuvat helposti eikä kesken päiväkotipäivän saa kotoa uusia vaatteita. Toiseksi päiväkoti säästää rahaa, kun pieniä määrärahoja tai kallista aikaa ei tarvitse käyttää varavaatteiden ostamiseen. Kolmanneksi teko hyödytti konkreettisesti omaa perhettäni: on helpompi olla omassa kodissa, kun siellä on enemmän tilaa. Neljänneksi ja erittäin pitkälle venytettynä tämä teko saattaa estää lasta sairastumasta flunssaan kylmällä kelillä ja siten säästää yhteiskunnan terveydenhuollonkin määrärahoja. Ja hei keksin vielä viidennenkin! Saatoinpa säästää myös mielenterveyden huollon kustannuksia, kun joku vanhempi säästyy kipeysrutinalta. Joo-o, on kyllä pitkälle venytetty ja onhan nuo pari viimeistä pitkälle venytettyä hyötyä aika koomisia. Mutta hei, kyllä se ihan oikeasti oli hyvä teko!

Mutta mitäs mä teen seuraavaksi?

Wednesday, October 24, 2012

Haaste niille, jotka ovat huolissaan yhteiskunnastamme!

Olen näin kuntavaalien alla saanut Facebookissa linkkejä ja lukenut erilaisia mielipiteitä, seuraillut silloin tällöin keskustelupalstoja tai lehtien kirjoittelua aiheista, joiden syvin sisältö tuntuu olevan "yhteiskunta on hyljännyt minut/sinut/tietyn ihmisryhmän". Aihe sinänsä on mitä tärkein erityisesti kun puhutaan nuorten syrjäytymisestä, mutta myös se koskee meistä jokaista. Kuka tahansa voi sairastua tai kokea muita vastoinkäymisiä elämässä. Ikäväkseni olen huomannut kaikkien linkkien ja kirjoitusten lähtökohdan olevan sama: "järjestelmä ei toimi, Kelan takia en saanut tukia, sossu sössi hakemukseni, putosin tukikuoppaan" jne. Totta, sosiaaliturva- ja erilaisessa palvelujärjestelmässämme on paljon puutteita ja aukkoja.

Mutta ihmiset, jotka näitä linkkejä levittävät ja tekstejä kirjoittavat tuntuvat unohtaneen, että yhteiskunta ei ole sama asia kuin sosiaaliturva- ja palvelujärjestelmä. Sivistyssanakirja määrittelee yhteiskunnan näin: "kansa tms. ihmisyhteisö sosiaalisena, (valtioksi, kunniksi ym.) järjestyneenä kokonaisuutena". Yhteiskunta siis koostuu ihmisistä, ei pelkistä ihmisten rakentamista järjestelmistä. Meillä jokaisella ihmisellä on oikeus ja velvollisuus tehdä yhteiskunnastamme parempi. Se, että levittää linkkejä kurjista ihmiskohtaloista tai byrokratian rattaisiin jääneistä ihmisistä, ei ole kovinkaan konkreettinen teko. Varsinkin Facebookissa levitetyt uutiset unohtuvat nopeasti ja päällimmäiseksi jää vain mielikuva "paha järjestelmä teki taas jollekin jotain pahaa, mikseivät päättäjät tee mitään". Haluankin kysyä: Mitä Sinä teit? Miten konkreettisesti autoit sitä, josta juttu kertoi? Lykkäsitkö vain vastuun epämääräiselle päättäjien joukolle, niille Muille jakamalla linkin eteenpäin ja sitten unohtamalla koko jutun? Todennäköisesti. Minä ainakin teen niin usein.

Haluan uskoa, että yhteiskunta on hyvä. Haluan uskoa, että yksittäinenkin ihminen voi vaikuttaa. Haluan uskoa, että on mahdollista omilla teoillaan vaikuttaa siihen, että kaikilla on hyvä olla. Haluan, että juuri Sinä, joka tätä blogia luet, autat minua siinä.

Haastan Sinut siis mukaan ottamaan vastuuta paremmasta yhteiskunnasta! Haastan Sinut todistamaan, että pienilläkin yhden ihmisen teoilla on merkitystä. 

Haaste: Ota itsellesi sopiva ajanjakso, esimerkiksi viikko, jolloin teet joka ikinen päivä yhden yhteiskunnallisesti hyvän teon. Eli siis konkreettisen teon, joka auttaa tai tukee jotain toista yhteiskuntamme jäsentä. Mikään teko ei ole liian pieni, mutta pelkästään uutislinkin jakaminen Facebookissa ei konkreettisesti auta ketään. Itsellesi asettaman ajanjakson jälkeen katso taaksepäin ja mieti: teitkö yhteiskunnastamme paremman paikan elää ja olla?

Toivoisin, että ihmiset kertoisivat haasteistaan: Onnistuitko? Mitä tekoja teit? Miltä tuntui tekoa tehdessä, miltä tuntuu nyt? Ylititkö itsesi? Haasteen kulusta voi raportoida vaikka tässä blogin kommenteissa päivittäin tai vaikka vasta haastejakson jälkeen. Tai jätä kommentteihin linkki omaan blogiisi, johon olet kirjoittanut haasteen kulusta. Tai kirjoita vaikka Facebook-status/kirjoitus ja linkkaa siihen.

Otan haasteen vastaan. Tästä päivästä (24.10.2012) aion päivittäin tehdä jotain konkreettista parantaakseni yhteiskuntaa. Mitään suunnitelmaa ei ole, enkä totta puhuttuna edes tiedä, pystynkö kaiken vauva-arjen keskellä tekemään päivittäisen hyvän teon. Mutta aion yrittää. En halua olla valittaja, vaan tekijä. Haasteen edistymisestä raportoin tänne blogiini, jos en päivittäin, niin viimeistään viikon päästä.

Mielestäni ihanteellisessa yhteiskunnassa toimisivat rinta rinnan toisiaan täydentäen sekä aktiiviset kansalaiset ja kansalaisten luoma tukijärjestelmä. Järjestelmän muuttaminen on hidasta, enkä puutu tässä siihen, kuinka sitä voisi muuttaa paremmaksi. Haluan vain ihmisten katsovan pitkästä aikaa itseään peilistä ja ottavan vastuuta yhteiskuntamme jäsenistä. Kun sain idean tähän tempaukseen, mietin omaa toimintaani. Enkä pitänyt siitä, mitä näin. Toivottavasti opin tästä jotain.



Sunday, September 30, 2012

Lahja pienelle miehelle

Naapurinpoika täytti vuosia ja meillä kun on kova innostus askarrella sekä äidillä että tyttärellä, niin pitihän se kortti vääntää yhteisvoimin. Tässä muillekin jakoon hauska ja helppo idea, millaisen näyttävän kortin voi askarrella 3-vuotiaan kanssa:

Tarvitset:
  •  korttipohjan
  • sivun vanhasta laulukirjasta tai muusta vastaavasta, missä on nuotteja
  • palan valkoista tulostuspaperia
  • tarratyynyjä, esimerkiksi tällaisia
  • valinnan mukaan leimasimia ja leimasinmusteita
  • jonkinlaisen työkalun leimasinvärin tuputtamiseen, esimerkiksi palan superlonia
  • sakset, joilla voi leikata koristereunoja
  • liimaa tai Gluedotseja (liimapisteitä)

Aloita antamalla tulostuspaperi ja leimasimet lapselle. Meillä tytär valitsi itse haluamansa värit, joskin vähän johdattelin valitsemaan korttipohjaan sopivat värit. Leimasimia oli käytössä muutama tyttären oman valinnan mukaan; kissat, sudenkorennot, kiinalaiset merkit ja kulmakoristeleimasin. Vähemmälläkin määrällä pärjää ihan hyvin. Sitten annat lapsen töpsötellä leimasimella paperin täyteen kuvioita ja kun paperi on täynnä, jätätte sen kuivumaan. Kuivumisen aikana (tai lapsen leimailun aikana) leikkaa nuottikirjasta hieman korttipohjaa pienempi pala. Kuten kuvasta näkyy, oma palani on noin 2/3 korttipohjasta. Jätä ylä- ja alareunaan koristeluvaraa. Jos lapsi osaa itse leikata, niin antaa palaa, mutta jos leikkaaminen tuottaa vaikeuksia, kannattaa se jättää aikuisen hommaksi. Kun leimattu tulostuspaperi on kuivunut, leikkaa siitä parhaimmasta kohdasta pala, joka on noin puolet nuottipaperinpalan koosta. Kortin kokoaminen tapahtuu seuraavasti: kiinnitä liimapisteet leimatun paperin nurkkiin (tai levitä paperiin liimaa) ja anna mahdollisuuksien mukaan lapsen itsensä kiinnittää paperi nuottipaperipalan päälle. Tämän jälkeen kiinnitä tarratyynyt nuottipaperin taakse. Tyttö itse tykkäsi repiä tarratyynyn toiselta puolelta suojapaperit pois, jonka jälkeen asettelimme paperin kortin keskelle. Kannattaa ohjata lasta painamaan tyynyt kunnolla kiinni. (Huom. varaudu siihen, että tarratyynyjen suojapaperisilppua löytyy joka paikasta!) Kun kortti on muuten valmis, ottakaa superloninpala tai vastaava tuputusväline, kastakaa se leimasinmusteeseen ja koristelkaa kortin ylä- ja alareuna. Kortin sisälle voi kirjoittaa onnittelutekstin ja koristella sen muutamalla leimasinkuvalla, joita on käytetty myös kannessa.


Lahjaksi ostimme sählymailasetin, jonka pakkaamiseen olisi kulunut hirmuisesti paperia, joten päätin olla pihi ja koristella pakkauksen lastunauhasta tehdyllä miehekkäällä rusetilla.




Ottaisin mielelläni vastaan palautetta tuosta kirjoittamastani askarteluohjeesta, jos innostuisin joskus kirjoittelemaan jotain ohjeita ylös enemmänkin. Ideahan sinänsä ei ole mikään erityinen oivallus, mutta olen huomannut, että ne yksinkertaisetkin ideat kannattaa aina jakaa!

Idean mukaan toteutettuja kortteja olisi aivan mahtava nähdä! Vinkkaa ja linkkaa siis kommenttiin, jos teidän perheessä innostuttiin askartelemaan.

Oikealla vielä kuva lahjasta ja kortista. (Alla hirmuisen ryppyinen lakana, joka sattui olemaan ainoa tarjolla oleva valkoinen kuvausalusta.)

Ai niin, voisin yrittää tehdä myös kuvallisen ohjeen tuon rusetin tekemisestä. En löytänyt sopivaa ohjetta, joten päädyin soveltamaan muutamia parhaita. Yritän ohjetta kirjoittaessa ottaa huomioon mahdollisen tästä ohjeesta saamani palautteen.

Sunday, September 23, 2012

Roskanvähennystä Puputsin malliin

Kevätsiivouskärpänen on tainnut puraista minua ja tehnyt jonkun ihmeellisen syyssiivous- ja järjestelyinnostuksen. Ilmoittauduin itsepalvelukirpputorille myymään vanhoja kamoja ja innostuin samalla pohtimaan, miten saisi tehtyä kätevimmät ja edullisimmat hintalaput. Hintalappuasiaa on tullut ongelmoitua myös usein ennen eri tapahtumia. Niiden pitäisi kestää pakkaaminen ja kuskaaminen, toisaalta erityisesti monilla itsepalvelukirppiksillä niiden pitää olla helposti irroitettavissa tuotteista. Lisäksi niiden pitäisi olla halpoja, ettei tuotteen hintaa tarvitsisi lisätä lapun takia.

Kirppistavaroita kaivaessa tulin ajatelleeksi, miten paljon maailmassa on turhaa tavaraa ja erityisesti sitä, miten paljon niiden tavaroiden pakkauksista tulee turhaa roskaa. Ehkä en muutamalla hintalapulla pelasta maailmaa, mutta jos vaikka kuitenkin yhden puun. Minulla on ollut Big Shot -leikkuri jo jonkin aikaa lainassa ja päätinkin testailla, mistä kaikista roskista saisi käteviä hintalappuja. (Enkä ihan oikeasti hei dyykannut kamoja meidän roskiksesta vaan pelastin ne roskikselta!)


Kuvassa siis testailujen tuloksia: Vasemmalla tummansiniset läpyskät on leikattu päällystetystä vanhasta fysiikan oppikirjasta. Näppärä tapa kierrättää pehmeiden koulukirjojen kannet, saattaisi toimia myös pokkareista yms. Hintalappu tuntuu melkoisen kestävältä toisen puolen muovipinnan ansioista ja kuitenkin toinen puoli on paperia, johon tarttuu millainen kynä tahansa. Ylhäällä keltaiset ja kukkakoristeltu lappu on tehty tapetista. Ei toimi kovinkaan hyvin, koska tapetti on niin pehmeää ja taittuu ja repeää helposti. Toimii kuitenkin huomattavasti tavallista paperia paremmin ja lapun molempiin puoliin voi kirjoittaa. Tällä tavoin voisi tehdä vaikkapa pakettikortteja lahjoihin, joiden ei tarvitse kestää kovaa kulutusta. Oikealla olevat ruskeasävyiset laput on leikattu tyhjästä suodatinpussilaatikosta. Toimii hyvin, vaikka vähän hämääkin, kun paketin tekstit jäävät helposti näkyviin. Tämä ongelma ratkennee helposti kohdistamalla. Pahvi on sopivan kestävää ja kevyttä ja toiselle puolelle tarttuu mikä tahansa kynä. Näiden alapuolella olevat harmaat pahviläpyskät ovat jostain pakkauksesta olleesta apupahvista. Suurinpiirtein samanpaksuista kuin vaikkapa palapelilaatikot, joiden silppuamista myös mietin. Tuntuisivat toimivan hyvin. Vasemmalla alhaalla vaaleansinisävyiset laput on leikelty vanhasta taulukuvasta, jonka nappasin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Nämäkin vaikuttaisivat toimivan melko hyvin, vaikka hieman ohuita nekin ovat. Pinta on kuitenkin nätti. Tämän yläpuolella oleva yksittäinen harmaa lappunen (se, jossa näkyy viivakoodia) on Ikeasta ostetun S-koukkupussin yläreunassa oleva pahvilappu. Toimii hyvin, vaikka toisesta puolesta tuleekin helposti hassu, jos teksti Ikea sattuu näkyviin. Tämän vieressä olevat kaksi kelta-läpinäkyvää lappua ovat vanhasta ruokailualustasta, sellaisesta kovasta muovisesta. Lappuna toimivat hyvin, mutta näihin ei meinaa oikein tarttua kuin tietynlaiset tussit, eli ei ihan niin käteviä. Näistä voi tosin askarrella vaikka mitä muuta kivaa.

Ja kaikenlaisesta muusta kivasta puheenollen: Laitoin testiksi yhden lappusen juuri valmistuneeseen villasukkapariin kiinni. Lappuun kirjoitin langan nimen, sukkien koon ja pesuohjeen. Näitä on sitten kiva antaa lahjaksi eikä tarvitse jälkikäteen muistella, että mitäköhän lankaa tässäkin oli ja miten pitikään pestä. Säilytän valmistuneita neuleita omassa laatikossaan ja sukkia kertyy välillä isotkin kasat.

Olisikin muuten hauska kuulla, miten muut säilyttävät valmiita neuleita. Mystisesti aina viitataan siihen valmiiden neuleiden laatikkoon, mutta millaisia ne teillä konkreettisesti ovat; miten isoja, montaako valmista neuletta säilytätte vai annatteko vaan kaikki heti eteenpäin. Ja entäs kun laatikko on täysi? Itselläni valmiiden töiden laatikko on läpinäkyvä Smart Store Classic 31, joka on noin puolillaan neuleita. Lähinnä sinne kertyy sukkia, mutta nyt valmiina on muutama kassikin. Kuvausta odottamassa on useampi neule, joista muutama sukkapari päätynee laatikkoon odottamaan kotia ja saa koristeekseen tuollaisen askarrellun infolappusen. Niistä neuleista toivottavasti lisää myöhemmin, kunhan saan ne kuvattua.




Wednesday, August 29, 2012

SPTT tulee taas!

Silmä, pisto, tikki, takki - keittiönperäyrittäjien käsityö- ja tarvikemarkkinat


Huom! Silmä, pisto, tikki, takki -tapahtuma kutistui yksipäiväiseksi Tieteiden talossa sattuneen sairastapauksen vuoksi. Markkinat siis vain lauantaina klo 10-17!

La 8.9.2012 kello 10:00 – 17:00
Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Kruununhaka, 00170 Helsinki.
Vapaa pääsy


Markkinat järjestää iloinen ja aktiivinen pienyrittäjien joukko, jonka tavoitteena on järjestää vuosittain tapahtumia, joissa aloittelevatkin käsityöalan yrittäjät saavat tuotteensa esiin ilman kohtuuttomia kustannuksia. Myynnissä on mm. käsinvärjättyjä ja kasvivärjättyjä neulelankoja, kehräyskuituja, neulojan ja kehrääjän apuvälineitä, kankaita, nappeja, koruja, laukkuja, askartelumassatarvikkeita, tarvikepaketteja ja paljon muuta. Joukossa on paljon tuotteita, jotka ovat myynnissä vain käsityöalan pientapahtumissa. Myös second hand -lankoja ja -kankaita. 

Lisätietoja löydät tapahtuman Facebook-sivulta.

Myös Puputsin Puoti mukana menossa, tervetuloa mukaan!
(Nappiostoksia varten suosittelen varaamaan mukaan käteistä.)

Sunday, August 26, 2012

Poika tuli

Isossa mahassa pitkään möyrinyt kaveri eli ihana pieni poika syntyi 17.8.2012 (juuri sopivasti miehelle synttärilahjaksi). Malli on toteutettu yhdessä miehen kanssa ja lopulliset mitat ovat 3830 g ja 51 cm. Tapani mukaan homma hoitui varsin pikaisesti: koko synnytyksen kesto oli 1,5 tuntia. Kaikki meni ihan putkeen ja nyt totuttelen elämään kahden pikku pupun kanssa.


Sunday, July 29, 2012

Kesänappeja

Kesähelteistä ja isosta mahasta huolimatta lisäsin muutaman uutuusnapin Puodin sivuille. Valmiita nappeja on iso pino, mutta jostain syystä kuvaaminen ja Puodin sivuille lisääminen on prosessin hankalin vaihe. Joka tapauksessa kannattaa käydä kurkkaamassa nyt lisätyt uutuudet! Ensi sunnuntaina lisää, jos vauva ei ehdi syntyä ennen sitä. :)

Puuruutu

Puputsin Puodin uutiskirjeen voi tilata simppelisti täältä.

Sunday, July 15, 2012

Puputsi siirtyy sunnuntaityöaikaan



Sattuneesta syystä toistaiseksi Puodin tilaukset käsitellään vain sunnuntaisin.

Tuesday, June 19, 2012

Uusi Ulla!

Ulla 2/2012 on ilmestynyt. Mukana myös muutama meikäläisen ohje:


Kärrypussi on lapsen nukenrattaita varten suunniteltu pussukka, jonka idea on lähtöisin tyttäreltä. Toiveena kun oli saada samanlainen kassi kärryihin kiinni, joka naapurin tytölläkin oli. Kärrypussi onkin ollut meillä kovassa käytössä valmistumisestaan saakka! Onneksi päätin alun alkaen tehdä pussin kaksinkertaisesta langasta: vaikka kyytiin on tungettu ties mitä kivistä pehmoleluihin, on kassi säilyttänyt muotonsa. Suurin pelkoni olikin, että kassi venyisi ja alkaisi laahata maata tai tarttuisi kärryn renkaisiin. Lisäsin ohjeen myös Ravelryyn, jos sen haluaa sieltä jonoonsa tai suosikkeihinsa napata. Veikkaan, ettei meidän tyttö ole ainoa, joka rakastaa kärrypussia!

Adan kevätpaita puolestaan oli tehty tyttärelle kevään ja kesän puolihulluihin keleihin: välillä on kylmä ja välillä kuuma. Vilpoinen neulepaita on siis hyvä ratkaisu. Paitsi että penska kasvoi paidasta ulos ennen kun kerkesin edes kuvaamaan paitaa sen päällä! Elikä nyt on vaan tylsiä kuvia paidasta tarjolla ja paitakin jäi käyttämättä. Hiukkasen harmittaa, mutta eiköhän tuolle vielä käyttäjä luulis löytyvän. Treenasin tässä ohjeessa ensimmäistä kertaa neuleen sarjoittamista useampaan kokoon. Itse tein paidan kokoa 86/92, mutta jos oikein innostun, voisin neuloa paidan suurempaan kokoon ja testineuloa ohjeeni samalla. Mitään en lupaa. Olisi ihan mahtavaa kuulla palautetta siitä, onko kokojen sarjoittaminen onnistunut. Tämäkin ohje löytyy Ravelrysta. Nappi on käsintehty Talvikukka -nappi, joka löytyy myös Puodista.

Ja hei, Puodista saa kaikki tilaukset kesäkuun loppuun saakka toimituskuluitta!

Wednesday, June 06, 2012

Jämistelyn tuloksia



Jämiskassi
Jämäkuukautta (joka tosin oli pitempi kuin kuukausi) vietettiin jälleen ja sain tehtyä pienen kolon jämälankalaatikkooni. Yhteensä sain kulutettua jämälankoja 426 gramman edestä. Jämistelyn idea on siis kuluttaa jämälankoja mahdollisimman paljon ja mahdollisimman laadukkaasti. Kaikki valmiit työt kerättiin Jämäblogiin. Sen verran positiivista palautetta on tullut, että eiköhän jämäkautta vietetä taas ensi vuonna.



Lähikuva nauhanyörikahvoista.
Innostuin tekemään kassiin kahvat nauhanyöristä nyörihaarukalla. Kassi itsessään on virkattu ketjusilmukoilla, pohjassa on muutama kerros kiinteitä silmukoita. Nyöri on montaa muuta kahvavaihtoehtoa tukevampi: kahvat eivät veny, vaikka kassi olisi painavampikin. Lankana on mysteeriakryylilankaa maustettuna violetilla Kotiväellä.


Virkkasin myös pari muuta kassia. Vaaleansiniseen kassiin tytär ihastui ja omi sen itselleen (kuten kuvassa vilahtava käsi kertoo). Vaaleanvihreän kassin tein varastoon odottamaan käyttöä.  Lankana näissä on kaikenlaisia sekalaisia akryyli- ja puuvillalankoja. Sinisen kassin nauhat on i cordia, joissa on kaksi nauhaa per kahva ja nauhat on kiedottu toistensa ympärille. Vihreän kassin nauhat on virkattu kiinteillä silmukoilla. Kasseja virkatessa sain hauskan idean: näitä voisi tehdä enemmänkin varastoon ja korvata lahjapaketteja virkatuilla kasseilla. Vaikkapa synttärilahja on kivempi antaa kassissa, joka on ekologinen ja hyödyllinen. Tietysti kassi itsessäänkin voi olla lahja, mutta jos se on pakkaus ei itse kassia tarvitse paketoida. ;)


Jämätöillä on hauska ilahduttaa pikkutytärtä, jolle kelpaavat pienet ja yksinkertaisetkin työt. Vauva sai siis uudet vaatteet. Simppeli nukenmekko on tehty paksuhkosta villasekoitelangasta, jonka oletan olevan Novita Isoveljeä tai vastaavaa. Malli on täysin stetsonista repäisty: tarkoituksena oli saada nukelle mekko, jonka 3-vuotias saa itse puettua ja riisuttua. Yläosa on 2 o, 2 n -neulosta ja helma sileää. Lisäykset on tehty epämääräisin välein ja helmasta tuli kivan kellomainen. Alareunaan on neulottu yksi reikärivi ja muutama kerros aina oikein -neuletta. Mekko on osoittautunut käytännössä toimivaksi. Myssy on jotain pehmeää sukka(?)langanjämää. Tarkoitus oli tehdä Norwegian baby cap vastasyntyneen kokoa 91 silmukalla, mutta piposta tulikin Baby bornille sopiva.


Seuraaviin norskeihin laitoinkin sitten enemmän silmukoita ja sain niihin upotettua pehmoisia ja ohuita villalankoja. Tarkoitus on lahjoittaa nämä johonkin vastasyntyneiden myssykeräykseen, kunhan pääsen lahjoitusvaiheeseen asti. Siihen asti saavat marinoitua valmiiden töiden laatikossa. Voisihan sitä yrittää synnärille lähtiessään muistaa napata pipot mukaan ja antaa suoraan Kätilöopistolle käyttöön, mutta epäilen vahvasti, että sillä synnyttämään mennessä on ihan muut asiat kun pipot mielessä! Tosin, mistä sen koskaan tietää... :D


Möykkyisestä mysteeripuuvillalangasta syntyi Top down bonnet ilman naamaa ja korvia. Tämä menee varmaan johonkin myssykeräykseen, ellen sitten innostu säästämään sitä tulevalle vauvalle omaksi vastasyntyneen pipoksi. Vihreä on hyvä neutraali väri sekä tytölle että pojalle. Tosin tekisi mieli tehdä useampi pipo omalle vauvalle varastoon ja valita niistä sitten se parhaiten vauvalle sopiva.

Sen sijaan jo tytöksi todistetulle eikä niin vasta syntyneelle tein samalla ohjeella pipon korvilla ja naamalla Novitan Tennesseestä. Naama on kirjailtu puuvillalangan jämillä. Korviin tungin vanua, jotta ne pysyisivät paremmin pystyssä. Pipo olikin kovassa käytössä, mutta sen verran napakka, että ei taida enää syksyllä mahtua. Ohje on kiva, helppo ja nopeatekoinen. Tykkäsin kovasti, joten näitä saattaa syntyä lisääkin...ehkä...joskus...



Neulenukella tehtyjä i cord -nauhoja.
Neulenukella innostuin väkertämään i cord -nauhoja ohuiden sukkalankojen jämistä. Näistä on tarkoitus tulla nauhoja massakoruihin yms. Kiva, kun niitä on jo kasa valmiina.

Sunday, June 03, 2012

Pikku pupun 3-vuotissynttärit

Pikku pupun 3-vuotissynttäreitä juhlittiin tänään, vaikka itse juhlapäivä onkin vasta ensi viikolla. Tytön toive oli, että äiti tekee punaisen muumikakun. Kakku aiheuttikin päänvaivaa, mutta loppujen lopuksi siitä tuli kivannäköinen. Pääasia, että juhlakalu itse oli varsin tyytyväinen. Kirjoitanpa kakun toteutuksen tänne blogiinkin, jos joku sattuu pähkimään samanlaisia kakkuongelmia.

Yritin etsiä siirtokuvia tai muita muumikoristeita kakun päälle, mutta lyhyellä varoitusajalla en löytänyt sopivaa. Ostin sitten Prismasta Iloleipurin muumivuoan, joka on yksin liian pieni täytekakun pohjaksi. Tein 6 munan kakkupohjataikinan, jonka jaoin muumivuokaan ja tavalliseen pyöreään täytekakkuvuokaan. Iso pyöreä pohja tuli alimmaiseksi ja muumipohja tuli sen päälle. Täytettä tuli sekä ala- että yläosaan. Muumiosan koristelin valkoisella tomusokerikuorrutteella. Jähmettyneen kuorrutteen päälle pystyin tekemään silmät geelillä ja piirtämään yksityiskohtia tussilla. Geeli ja tussi ovat siis elintarvikekäyttöön tarkoitettuja. Kakun alaosan päälle on laitettu vaaleanpunaiseksi värjättyä kermaa ja koristeeksi heitin sydämiä.

Täytteenä kakussa on mummuni tekemää vattu-mustikkahilloa, kaupasta ostettua vaniljakastiketta ja tuoreita mansikoita. Jännitin vähän kostuisiko muumi päältä tarpeeksi, koska päällimmäinen osa piti jättää melko paksuksi kuvion takia. Tykkäsin mausta eikä mikään kohta kakusta jäänyt kuivaksi. Myös vieraille kakku tuntui kelpaavan.

Tällainen siitä sitten tuli:

Hyvää 3-vuotissynttäriä pikku pupulleni! (Ensi vuonna pitää kuulemma tehdä Hello Kitty -kakku. Ehkä kannattaa aloittaa kakun ideointi jo nyt...)

Wednesday, May 09, 2012

Äitienpäivää odotellessa...

Jos äitienpäivälahja tuottaa pään raapimista, kannattaa kurkata juuri Puotiin lisäämäni koru-uutuudet. Tänään klo 15 mennessä tehdyt tilaukset ehtivät vielä äitienpäiväksi. Säästä toimituskuluissa noutamalla tuotteet Puputsin kotoa Helsingin Pihlajamäestä.

Kevät-koru sopii myös muina vuodenaikoina. 35 € / kpl 

Muista Pihlajamäen kirppispäivä lauantaina 12.5.2012 Pihlajamäen ostoskeskuksen alueella. Tee tilauksesi ennakkoon ja nouda tilaus paikan päältä. Ilmoita tästä tilauksen yhteydessä. Lisätietoja tapahtumasta Facebookista.

Sunday, May 06, 2012

Puputsin Puodin kuulumisia

Lisäsin juuri muutamia keväisiä nappiuutuuksia Puodin sivuille. Kannattaa käydä katsastamassa ja tilata parhaat päältä.

Kauluspaita -napit 0,70 € / kpl

Muista äitienpäivä!

Yllätä käsitöitä tekevä äiti ihanilla uniikkinapeilla! Äitienpäivä on viikon päästä sunnuntaina 13.5. Lahja ehtii ajoissa perille, kunhan tilaus tehdään viimeistään 9.5. Toimitusosoitteeksi voit antaa suoraan lahjan saajan osoitteen. Käsitöitä harrastamaton äiti nauttii varmasti Puputsin koruista.

Merihevonen -korun voit tilata omilla lempiväreilläsi. 15 € / kpl.



Näe Puputsi livenä

Puputsia ja Puputsin tuotteita voit tulla katsastamaan livenä Pihlajamäen kirppispäivään lauantaina 12.5.2012 Pihlajamäen ostoskeskuksen alueelle. Tee tilauksesi ennakkoon ja nouda tilaus paikan päältä. Ilmoita tästä tilauksen yhteydessä. Lisätietoja tapahtumasta Facebookista .

Pihlajamäen kirppispäivässä myynnissä erityisesti kierrätysmateriaaleista tehtyjä koruja, kuten kuvan rintakorurosetti. Tämä yksilö löytyy myös nettikaupan sivulta hintaan 10 €.



Wednesday, May 02, 2012

Vappupuuhia

Puputsilla vietettiin suomalaisen työn juhlaa lapsityövoiman... eikun näppisaskartelujen parissa. Kun äiti levitti näppäimet pöydälle, oli hetkessä tomera pikkuapuri vieressä. Keittiöstä piti raahata jakkara apurin pyllyn alle ja tytöllä oli selvät sävelet siitä, kuinka tämä homma oikein hoidetaan.

Pikkuruiset kädet kerkesivät koskea varmaan melkein kaikkiin näppäimiin, joita pöydälle oli levitetty. Kasaan oli kiva upottaa kädet ja vähän sekoittaa. Kumma kyllä, äitiä tämä leikki ei niinkään viehättänyt. Näppäimiä oli ihana järjestellä erilaisiin kippoihin ja kasoihin. Niistä oli myös hauskaa etsiä tuttuja numeroita ja kirjaimia. Äiti vaan oli vähän tylsä, eikä jaksanut koko ajan olla kertomassa, mikä merkki milloinkin oli kyseessä. Tylsä äiti kielsi myös koskemasta korupihteihin ja muihin korutarvikkeisiin. Onneksi löytyi jotain apurillekin sopivaa tekemistä.

Kännykkäkorunauhoista apuri sai valita näppiksiin sopivia nauhoja, ja hyviä kännykoruja niistä tulikin! Näitä kännykkäkoruja on todennäköisesti tulossa myyntiin lauantaina 12.5. järjestettävään Pihlajamäen kirppispäivään, joka on osa valtakunnallista siivouspäivää. Tervetuloa Pihlajamäen ostarille katsastamaan kirppis- ja markkinapöydät!
Lapsen suunnittelemia ja äidin toteuttamia kännykkäkoruja.

Apulaisen poistuttua äiti jäi hämmentyneenä katselemaan sekoitettua työpöytää. Miten pieni ihminen (kohta 3-vuotias) saakin muutamassa minuutissa sekoitettua kokonaisen pöydän ja sen lisäksi vielä äidin pään? Kesti nimittäin jonkin aikaa, että pääsin itse kärryille siitä, mitä oikeastaan olinkaan tekemässä. Ja kohta pitikin jo mennä puhaltamaan ilmapalloja.

Wednesday, April 18, 2012

Nyöritreeniä

Ostin Mari Voipiolta nyörihaarukan, jonka käyttöä harjoittelin viikonlopun. Itsessään tekniikka on todella simppeli, mutta kesti kuitenkin pari iltaa, ennen kuin hoksasin, mistä mitäkin kohtaa kiristetään. Aloitin koko homman tietenkin kiskomalla kaikkia mahdollisia lankoja, jolloin työ oli ihan jumissa ja jatkuvasti piti purkaa. Apuna käytin Youtubesta löytyvää videota.

 Tämä vihreä nyöri tuli haarukan mukana, ja tuo alareunan siisti, napakka nyöri on siis Marin käsialaa. Kaikki sen jälkeen tullut kippura ja makkara on meikäläisen ihka omaa tuotosta, joka onneksi loppua kohti parani.

 Harjoitustyönä tein tyttärelle nyöreistä kaulakorun ja rannerenkaan. Nyöri on todella napakkaa ja jo melkoisen tasaistakin. Kuva on vähän huono, mutta kyllä siitä pintaa hahmottaa. Koruissa käytin Novita Valovilleä ja Woolia yhdessä. Tytär sai itse valita. Haarukkanyöri tuntuu todella hyvältä vaihtoehdolta itsetehtyihin koruihin, kunhan saan käsialani vakiinnutettua tasaisemmaksi.

Tämä on viimeisin nyöri. Jämälankalaatikosta löytyi Novita Bambun ja Virkkauslangan pätkät, joista ajattelin tehdä valmiin nyörin odottelemaan koruinspiraatiota.

Jämäprojektia varten olen tehnyt muutamia nyörejä lisää, mutta niistä enemmän, kunhan saan työt kokonaisuudessaan valmiiksi. Himppasen innostaisi kokeilla muitakin nauha- ja nyörihommeleita, mutta jos nyt kerrankin yrittäisin pitää järjen päässä ja opetella yhden asian kunnolla ennen seuraavan aloittamista.

Sunday, April 08, 2012

Hei me jämistellään taas

Koska uutta jämistelyä toivottiin jo viime vuonna heti jämäkuun jälkeen, polkaistiin pystyyn pidennetty versio jämäkuukaudesta. Jos haluat mukaan, lukaisepa ohjeet Jämäblogin ohjeista. Vaikka et haluaisikaan mukaan, kannattaa Jämäblogia silti seurailla, koska toivon mukaan parhaat jämälankojen käyttötarkoitukset löytyvät sieltä.

Ja hei, jos neulesuunnittelu kutkuttaa, niin Ullan dedis on 13.5. ja teemana on runsaus. Itsellä on puikoilla paita tyttärelleni, mutta käyn kilpajuoksua pahoinvointini kanssa siitä, saanko ohjeen valmiiksi asti. Onneksi Ullaan voi lähettää aina ohjeita!

Pahoinvoinnissani ei ole kysymys mistään vakavasta, pikemminkin päinvastoin: masussani kasvaa pieni ihminen. Tällä hetkellä raskaus on jo puolivälissä. Valitettavasti kuulun siihen prosenttiin, jotka kärsivät hyperemeesistä eli rankasta raskauspahoinvoinnista. Tämän takia tämä vuosi on mennyt lähinnä pää ämpärissä ja keskittyessä lepäämiseen. Toivon mukaan alkaa pikku hiljaa riittää jaksamista neulomiseen, massailuun ja blogaamiseenkin pitkästä aikaa!