Eilen oli haasteeni ensimmäinen päivä. Tuota haastetta kirjoittaessa kaikki kuulosti hyvältä ja olin ihan varma, että nyt minusta tulee hyvä ja ahkera ihminen, joka aina ottaa muut huomioon. Sellainen supertyyppi siis. Tätä kesti siihen asti, kunnes vauva heräsi ja halusi huomiota. Tajusin lupautuneeni tekemään vielä jotain ekstraa. Että voihan nakki, mistä revin aikaa ja voimaa. Ensin hyvien tekojen miettiminen tuntui todella vaikealta. Huomasin ajatusten kulkevan tiettyä rataa: "Jos tekisin tämän asian. No mutta se on noiden palkattujen työntekijöiden vastuulla." Ärsyynnyin itseeni ja omiin ajatuksiini! Tässä sitä taas oltiin, lykkäämässä vastuuta muille.
Sitten muistin puhuneeni pienistä arjen teoista. Ei tarvitse lähteä liikkeelle siitä, että rakennan uuden sairaalan Helsinkiin tai lahjoitan tuhat euroa jollekin hyväntekeväisyysyhdistykselle. Istuin vauva sylissäni sohvalla imettämässä ja katselin ympärilleni. Silmien eteen osuin liian pieniä villa-asusteita, joita olin siivonnut muksun laatikosta pois. Ja muistin, että päiväkotiin kaipailtiin varavaatteita. Siinäpä se: vein nuo lämpimät sukat ja pipon päiväkotiin hakiessani esikoisen päiväkodista. Pieni vaiva ja sain hyvän teon tehtyä. Sitten iski epäilys: Voiko se olla näin helppoa? Lasketaanko tämä hyväksi teoksi, tämähän oli niin helppoa ja tein sen vähän niinkuin ohimennen?
Mietitäänpä, mitä hyötyä laajassa skaalassa teosta on: Ensinnäkin vaatteista on suoranaista hyötyä niille lapsille, jotka niitä käyttävät. Pienten lasten vaatteet sotkeentuvat, hukkuvat ja rikkoontuvat helposti eikä kesken päiväkotipäivän saa kotoa uusia vaatteita. Toiseksi päiväkoti säästää rahaa, kun pieniä määrärahoja tai kallista aikaa ei tarvitse käyttää varavaatteiden ostamiseen. Kolmanneksi teko hyödytti konkreettisesti omaa perhettäni: on helpompi olla omassa kodissa, kun siellä on enemmän tilaa. Neljänneksi ja erittäin pitkälle venytettynä tämä teko saattaa estää lasta sairastumasta flunssaan kylmällä kelillä ja siten säästää yhteiskunnan terveydenhuollonkin määrärahoja. Ja hei keksin vielä viidennenkin! Saatoinpa säästää myös mielenterveyden huollon kustannuksia, kun joku vanhempi säästyy kipeysrutinalta. Joo-o, on kyllä pitkälle venytetty ja onhan nuo pari viimeistä pitkälle venytettyä hyötyä aika koomisia. Mutta hei, kyllä se ihan oikeasti oli hyvä teko!
Mutta mitäs mä teen seuraavaksi?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment