Thursday, April 29, 2010

Neulojan pikku apuri

Äidit, tiedättehän sen tunteen, että lapsenne leikkii näköpiirinne ulkopuolella, kunnes havahdutte muista puuhistanne siihen, että on ollut liian kauan hiljaista. Yleensä lapsi on silloin pahanteossa. Viime viikolla havahduin tähän tunteeseen lehteni äärestä keittiöstä. Menin katsomaan lapseni puuhia olohuoneeseen, ja touhukas tyttäreni oli ollut ahkerana:

Olin lajitellut jämälangat yhteen laatikkoon jämäkuukautta varten ja jättänyt laatikon ilman kantta olohuoneeseen. Hyvä puoli tässä on, että tytössä on selkeästi neulojan ainesta!

7 comments:

Mari said...

Onpas niin viaton ilme naamalla. ;) Tuttu juttu tuo, että hiljaisuus merkitsee aina jotain pahantekoa. Kaikkein hauskin tietämäni tapaus taisi sattua kohta 20 vuotta sitten, kun veljen- ja siskontytöt, taisivat olla silloin 2,5-vuotiaita, olivat joululomaa viettämässä mummolassa eli minun kotonani, jossa silloin vielä asuin (olin itse 14-vuotias tuolloin). Aloimme yhtäkkiä ihmetellä, että missäs lapset... ja siellähän ne olivat yhdessä makuuhuoneessa, löytäneet kaapista siskoni pikkuhousunsuojat, joista olivat repineet taustat pois ja liimanneet päällekkäin vaatekaapin hyllyn reunaan. :D

Tui said...

Ihana kuva :D <3

juuli said...

On ihanaa olla hetiki rauhassa, mutta liian pitkä hiljaisuus tietää huonoa. Täysi kauppakassi oli jäänyt keittiön lattialle, kun olin mennyt puhelimeen. Sillä aikaa tyttö oli purkanut kassista voipaketin ja krapsinut siitä sormella nokareita. Oliskohan syönyt sellaiset parikyt grammaa puheluni aikana. Ja yhtä viattomat ilmeet oli naamalla kuin sun tytöllä tässä kuvassa.

pirle said...

Poikkesin minäkin blogiisi ja tapasin soman pikkuneidin puuhissa, joita meillä näki parikymmentä vuotta sitten...
Hauska nappikauppa sinulla :)

"pappi puikoissa" said...

Voi jestas; tenavat on suloisia, mutta jälki aikamoista :D.
Kuule, sinäkö tuosta Jämäblogista vastaat? Ajattelin, kun ainakin omalta kohdaltani on kirjanpito aika tavalla jäljessä, vai koska niitä päivitellään? (Katos, kun nolottaa ihan, kun sivupalkissa on niin vähän ;D.)

Villapallo said...

Ja meillä vielä tuon lisäksi osataan avata nuo laatikot. Luulin että tuollaisissa laatikoissa langat saa olla rauhassa, mutta niin se vaan 1 vuotias avasi laatikon ja sittenhän sitä ei mikään pidättele;-)

Maila said...

Tutun näköistä puuhaa. Ja käsityöainestapa hyvinkin tytössä, voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä.