Eilen oli haasteeni ensimmäinen päivä. Tuota haastetta kirjoittaessa kaikki kuulosti hyvältä ja olin ihan varma, että nyt minusta tulee hyvä ja ahkera ihminen, joka aina ottaa muut huomioon. Sellainen supertyyppi siis. Tätä kesti siihen asti, kunnes vauva heräsi ja halusi huomiota. Tajusin lupautuneeni tekemään vielä jotain ekstraa. Että voihan nakki, mistä revin aikaa ja voimaa. Ensin hyvien tekojen miettiminen tuntui todella vaikealta. Huomasin ajatusten kulkevan tiettyä rataa: "Jos tekisin tämän asian. No mutta se on noiden palkattujen työntekijöiden vastuulla." Ärsyynnyin itseeni ja omiin ajatuksiini! Tässä sitä taas oltiin, lykkäämässä vastuuta muille.
Sitten muistin puhuneeni pienistä arjen teoista. Ei tarvitse lähteä liikkeelle siitä, että rakennan uuden sairaalan Helsinkiin tai lahjoitan tuhat euroa jollekin hyväntekeväisyysyhdistykselle. Istuin vauva sylissäni sohvalla imettämässä ja katselin ympärilleni. Silmien eteen osuin liian pieniä villa-asusteita, joita olin siivonnut muksun laatikosta pois. Ja muistin, että päiväkotiin kaipailtiin varavaatteita. Siinäpä se: vein nuo lämpimät sukat ja pipon päiväkotiin hakiessani esikoisen päiväkodista. Pieni vaiva ja sain hyvän teon tehtyä. Sitten iski epäilys: Voiko se olla näin helppoa? Lasketaanko tämä hyväksi teoksi, tämähän oli niin helppoa ja tein sen vähän niinkuin ohimennen?
Mietitäänpä, mitä hyötyä laajassa skaalassa teosta on: Ensinnäkin vaatteista on suoranaista hyötyä niille lapsille, jotka niitä käyttävät. Pienten lasten vaatteet sotkeentuvat, hukkuvat ja rikkoontuvat helposti eikä kesken päiväkotipäivän saa kotoa uusia vaatteita. Toiseksi päiväkoti säästää rahaa, kun pieniä määrärahoja tai kallista aikaa ei tarvitse käyttää varavaatteiden ostamiseen. Kolmanneksi teko hyödytti konkreettisesti omaa perhettäni: on helpompi olla omassa kodissa, kun siellä on enemmän tilaa. Neljänneksi ja erittäin pitkälle venytettynä tämä teko saattaa estää lasta sairastumasta flunssaan kylmällä kelillä ja siten säästää yhteiskunnan terveydenhuollonkin määrärahoja. Ja hei keksin vielä viidennenkin! Saatoinpa säästää myös mielenterveyden huollon kustannuksia, kun joku vanhempi säästyy kipeysrutinalta. Joo-o, on kyllä pitkälle venytetty ja onhan nuo pari viimeistä pitkälle venytettyä hyötyä aika koomisia. Mutta hei, kyllä se ihan oikeasti oli hyvä teko!
Mutta mitäs mä teen seuraavaksi?
Thursday, October 25, 2012
Wednesday, October 24, 2012
Haaste niille, jotka ovat huolissaan yhteiskunnastamme!
Olen näin kuntavaalien alla saanut Facebookissa linkkejä ja lukenut erilaisia mielipiteitä, seuraillut silloin tällöin keskustelupalstoja tai lehtien kirjoittelua aiheista, joiden syvin sisältö tuntuu olevan "yhteiskunta on hyljännyt minut/sinut/tietyn ihmisryhmän". Aihe sinänsä on mitä tärkein erityisesti kun puhutaan nuorten syrjäytymisestä, mutta myös se koskee meistä jokaista. Kuka tahansa voi sairastua tai kokea muita vastoinkäymisiä elämässä. Ikäväkseni olen huomannut kaikkien linkkien ja kirjoitusten lähtökohdan olevan sama: "järjestelmä ei toimi, Kelan takia en saanut tukia, sossu sössi hakemukseni, putosin tukikuoppaan" jne. Totta, sosiaaliturva- ja erilaisessa palvelujärjestelmässämme on paljon puutteita ja aukkoja.
Mutta ihmiset, jotka näitä linkkejä levittävät ja tekstejä kirjoittavat tuntuvat unohtaneen, että yhteiskunta ei ole sama asia kuin sosiaaliturva- ja palvelujärjestelmä. Sivistyssanakirja määrittelee yhteiskunnan näin: "kansa tms. ihmisyhteisö sosiaalisena, (valtioksi, kunniksi ym.) järjestyneenä kokonaisuutena". Yhteiskunta siis koostuu ihmisistä, ei pelkistä ihmisten rakentamista järjestelmistä. Meillä jokaisella ihmisellä on oikeus ja velvollisuus tehdä yhteiskunnastamme parempi. Se, että levittää linkkejä kurjista ihmiskohtaloista tai byrokratian rattaisiin jääneistä ihmisistä, ei ole kovinkaan konkreettinen teko. Varsinkin Facebookissa levitetyt uutiset unohtuvat nopeasti ja päällimmäiseksi jää vain mielikuva "paha järjestelmä teki taas jollekin jotain pahaa, mikseivät päättäjät tee mitään". Haluankin kysyä: Mitä Sinä teit? Miten konkreettisesti autoit sitä, josta juttu kertoi? Lykkäsitkö vain vastuun epämääräiselle päättäjien joukolle, niille Muille jakamalla linkin eteenpäin ja sitten unohtamalla koko jutun? Todennäköisesti. Minä ainakin teen niin usein.
Haluan uskoa, että yhteiskunta on hyvä. Haluan uskoa, että yksittäinenkin ihminen voi vaikuttaa. Haluan uskoa, että on mahdollista omilla teoillaan vaikuttaa siihen, että kaikilla on hyvä olla. Haluan, että juuri Sinä, joka tätä blogia luet, autat minua siinä.
Haastan Sinut siis mukaan ottamaan vastuuta paremmasta yhteiskunnasta! Haastan Sinut todistamaan, että pienilläkin yhden ihmisen teoilla on merkitystä.
Haaste: Ota itsellesi sopiva ajanjakso, esimerkiksi viikko, jolloin teet joka ikinen päivä yhden yhteiskunnallisesti hyvän teon. Eli siis konkreettisen teon, joka auttaa tai tukee jotain toista yhteiskuntamme jäsentä. Mikään teko ei ole liian pieni, mutta pelkästään uutislinkin jakaminen Facebookissa ei konkreettisesti auta ketään. Itsellesi asettaman ajanjakson jälkeen katso taaksepäin ja mieti: teitkö yhteiskunnastamme paremman paikan elää ja olla?
Toivoisin, että ihmiset kertoisivat haasteistaan: Onnistuitko? Mitä tekoja teit? Miltä tuntui tekoa tehdessä, miltä tuntuu nyt? Ylititkö itsesi? Haasteen kulusta voi raportoida vaikka tässä blogin kommenteissa päivittäin tai vaikka vasta haastejakson jälkeen. Tai jätä kommentteihin linkki omaan blogiisi, johon olet kirjoittanut haasteen kulusta. Tai kirjoita vaikka Facebook-status/kirjoitus ja linkkaa siihen.
Otan haasteen vastaan. Tästä päivästä (24.10.2012) aion päivittäin tehdä jotain konkreettista parantaakseni yhteiskuntaa. Mitään suunnitelmaa ei ole, enkä totta puhuttuna edes tiedä, pystynkö kaiken vauva-arjen keskellä tekemään päivittäisen hyvän teon. Mutta aion yrittää. En halua olla valittaja, vaan tekijä. Haasteen edistymisestä raportoin tänne blogiini, jos en päivittäin, niin viimeistään viikon päästä.
Mielestäni ihanteellisessa yhteiskunnassa toimisivat rinta rinnan toisiaan täydentäen sekä aktiiviset kansalaiset ja kansalaisten luoma tukijärjestelmä. Järjestelmän muuttaminen on hidasta, enkä puutu tässä siihen, kuinka sitä voisi muuttaa paremmaksi. Haluan vain ihmisten katsovan pitkästä aikaa itseään peilistä ja ottavan vastuuta yhteiskuntamme jäsenistä. Kun sain idean tähän tempaukseen, mietin omaa toimintaani. Enkä pitänyt siitä, mitä näin. Toivottavasti opin tästä jotain.
Mutta ihmiset, jotka näitä linkkejä levittävät ja tekstejä kirjoittavat tuntuvat unohtaneen, että yhteiskunta ei ole sama asia kuin sosiaaliturva- ja palvelujärjestelmä. Sivistyssanakirja määrittelee yhteiskunnan näin: "kansa tms. ihmisyhteisö sosiaalisena, (valtioksi, kunniksi ym.) järjestyneenä kokonaisuutena". Yhteiskunta siis koostuu ihmisistä, ei pelkistä ihmisten rakentamista järjestelmistä. Meillä jokaisella ihmisellä on oikeus ja velvollisuus tehdä yhteiskunnastamme parempi. Se, että levittää linkkejä kurjista ihmiskohtaloista tai byrokratian rattaisiin jääneistä ihmisistä, ei ole kovinkaan konkreettinen teko. Varsinkin Facebookissa levitetyt uutiset unohtuvat nopeasti ja päällimmäiseksi jää vain mielikuva "paha järjestelmä teki taas jollekin jotain pahaa, mikseivät päättäjät tee mitään". Haluankin kysyä: Mitä Sinä teit? Miten konkreettisesti autoit sitä, josta juttu kertoi? Lykkäsitkö vain vastuun epämääräiselle päättäjien joukolle, niille Muille jakamalla linkin eteenpäin ja sitten unohtamalla koko jutun? Todennäköisesti. Minä ainakin teen niin usein.
Haluan uskoa, että yhteiskunta on hyvä. Haluan uskoa, että yksittäinenkin ihminen voi vaikuttaa. Haluan uskoa, että on mahdollista omilla teoillaan vaikuttaa siihen, että kaikilla on hyvä olla. Haluan, että juuri Sinä, joka tätä blogia luet, autat minua siinä.
Haastan Sinut siis mukaan ottamaan vastuuta paremmasta yhteiskunnasta! Haastan Sinut todistamaan, että pienilläkin yhden ihmisen teoilla on merkitystä.
Haaste: Ota itsellesi sopiva ajanjakso, esimerkiksi viikko, jolloin teet joka ikinen päivä yhden yhteiskunnallisesti hyvän teon. Eli siis konkreettisen teon, joka auttaa tai tukee jotain toista yhteiskuntamme jäsentä. Mikään teko ei ole liian pieni, mutta pelkästään uutislinkin jakaminen Facebookissa ei konkreettisesti auta ketään. Itsellesi asettaman ajanjakson jälkeen katso taaksepäin ja mieti: teitkö yhteiskunnastamme paremman paikan elää ja olla?
Toivoisin, että ihmiset kertoisivat haasteistaan: Onnistuitko? Mitä tekoja teit? Miltä tuntui tekoa tehdessä, miltä tuntuu nyt? Ylititkö itsesi? Haasteen kulusta voi raportoida vaikka tässä blogin kommenteissa päivittäin tai vaikka vasta haastejakson jälkeen. Tai jätä kommentteihin linkki omaan blogiisi, johon olet kirjoittanut haasteen kulusta. Tai kirjoita vaikka Facebook-status/kirjoitus ja linkkaa siihen.
Otan haasteen vastaan. Tästä päivästä (24.10.2012) aion päivittäin tehdä jotain konkreettista parantaakseni yhteiskuntaa. Mitään suunnitelmaa ei ole, enkä totta puhuttuna edes tiedä, pystynkö kaiken vauva-arjen keskellä tekemään päivittäisen hyvän teon. Mutta aion yrittää. En halua olla valittaja, vaan tekijä. Haasteen edistymisestä raportoin tänne blogiini, jos en päivittäin, niin viimeistään viikon päästä.
Mielestäni ihanteellisessa yhteiskunnassa toimisivat rinta rinnan toisiaan täydentäen sekä aktiiviset kansalaiset ja kansalaisten luoma tukijärjestelmä. Järjestelmän muuttaminen on hidasta, enkä puutu tässä siihen, kuinka sitä voisi muuttaa paremmaksi. Haluan vain ihmisten katsovan pitkästä aikaa itseään peilistä ja ottavan vastuuta yhteiskuntamme jäsenistä. Kun sain idean tähän tempaukseen, mietin omaa toimintaani. Enkä pitänyt siitä, mitä näin. Toivottavasti opin tästä jotain.
Sunday, September 30, 2012
Lahja pienelle miehelle
Naapurinpoika täytti vuosia ja meillä kun on kova innostus askarrella sekä äidillä että tyttärellä, niin pitihän se kortti vääntää yhteisvoimin. Tässä muillekin jakoon hauska ja helppo idea, millaisen näyttävän kortin voi askarrella 3-vuotiaan kanssa:
Tarvitset:
Aloita antamalla tulostuspaperi ja leimasimet lapselle. Meillä tytär valitsi itse haluamansa värit, joskin vähän johdattelin valitsemaan korttipohjaan sopivat värit. Leimasimia oli käytössä muutama tyttären oman valinnan mukaan; kissat, sudenkorennot, kiinalaiset merkit ja kulmakoristeleimasin. Vähemmälläkin määrällä pärjää ihan hyvin. Sitten annat lapsen töpsötellä leimasimella paperin täyteen kuvioita ja kun paperi on täynnä, jätätte sen kuivumaan. Kuivumisen aikana (tai lapsen leimailun aikana) leikkaa nuottikirjasta hieman korttipohjaa pienempi pala. Kuten kuvasta näkyy, oma palani on noin 2/3 korttipohjasta. Jätä ylä- ja alareunaan koristeluvaraa. Jos lapsi osaa itse leikata, niin antaa palaa, mutta jos leikkaaminen tuottaa vaikeuksia, kannattaa se jättää aikuisen hommaksi. Kun leimattu tulostuspaperi on kuivunut, leikkaa siitä parhaimmasta kohdasta pala, joka on noin puolet nuottipaperinpalan koosta. Kortin kokoaminen tapahtuu seuraavasti: kiinnitä liimapisteet leimatun paperin nurkkiin (tai levitä paperiin liimaa) ja anna mahdollisuuksien mukaan lapsen itsensä kiinnittää paperi nuottipaperipalan päälle. Tämän jälkeen kiinnitä tarratyynyt nuottipaperin taakse. Tyttö itse tykkäsi repiä tarratyynyn toiselta puolelta suojapaperit pois, jonka jälkeen asettelimme paperin kortin keskelle. Kannattaa ohjata lasta painamaan tyynyt kunnolla kiinni. (Huom. varaudu siihen, että tarratyynyjen suojapaperisilppua löytyy joka paikasta!) Kun kortti on muuten valmis, ottakaa superloninpala tai vastaava tuputusväline, kastakaa se leimasinmusteeseen ja koristelkaa kortin ylä- ja alareuna. Kortin sisälle voi kirjoittaa onnittelutekstin ja koristella sen muutamalla leimasinkuvalla, joita on käytetty myös kannessa.
Lahjaksi ostimme sählymailasetin, jonka pakkaamiseen olisi kulunut hirmuisesti paperia, joten päätin olla pihi ja koristella pakkauksen lastunauhasta tehdyllä miehekkäällä rusetilla.
Ottaisin mielelläni vastaan palautetta tuosta kirjoittamastani askarteluohjeesta, jos innostuisin joskus kirjoittelemaan jotain ohjeita ylös enemmänkin. Ideahan sinänsä ei ole mikään erityinen oivallus, mutta olen huomannut, että ne yksinkertaisetkin ideat kannattaa aina jakaa!
Idean mukaan toteutettuja kortteja olisi aivan mahtava nähdä! Vinkkaa ja linkkaa siis kommenttiin, jos teidän perheessä innostuttiin askartelemaan.
Oikealla vielä kuva lahjasta ja kortista. (Alla hirmuisen ryppyinen lakana, joka sattui olemaan ainoa tarjolla oleva valkoinen kuvausalusta.)
Ai niin, voisin yrittää tehdä myös kuvallisen ohjeen tuon rusetin tekemisestä. En löytänyt sopivaa ohjetta, joten päädyin soveltamaan muutamia parhaita. Yritän ohjetta kirjoittaessa ottaa huomioon mahdollisen tästä ohjeesta saamani palautteen.
- korttipohjan
- sivun vanhasta laulukirjasta tai muusta vastaavasta, missä on nuotteja
- palan valkoista tulostuspaperia
- tarratyynyjä, esimerkiksi tällaisia
- valinnan mukaan leimasimia ja leimasinmusteita
- jonkinlaisen työkalun leimasinvärin tuputtamiseen, esimerkiksi palan superlonia
- sakset, joilla voi leikata koristereunoja
- liimaa tai Gluedotseja (liimapisteitä)
Aloita antamalla tulostuspaperi ja leimasimet lapselle. Meillä tytär valitsi itse haluamansa värit, joskin vähän johdattelin valitsemaan korttipohjaan sopivat värit. Leimasimia oli käytössä muutama tyttären oman valinnan mukaan; kissat, sudenkorennot, kiinalaiset merkit ja kulmakoristeleimasin. Vähemmälläkin määrällä pärjää ihan hyvin. Sitten annat lapsen töpsötellä leimasimella paperin täyteen kuvioita ja kun paperi on täynnä, jätätte sen kuivumaan. Kuivumisen aikana (tai lapsen leimailun aikana) leikkaa nuottikirjasta hieman korttipohjaa pienempi pala. Kuten kuvasta näkyy, oma palani on noin 2/3 korttipohjasta. Jätä ylä- ja alareunaan koristeluvaraa. Jos lapsi osaa itse leikata, niin antaa palaa, mutta jos leikkaaminen tuottaa vaikeuksia, kannattaa se jättää aikuisen hommaksi. Kun leimattu tulostuspaperi on kuivunut, leikkaa siitä parhaimmasta kohdasta pala, joka on noin puolet nuottipaperinpalan koosta. Kortin kokoaminen tapahtuu seuraavasti: kiinnitä liimapisteet leimatun paperin nurkkiin (tai levitä paperiin liimaa) ja anna mahdollisuuksien mukaan lapsen itsensä kiinnittää paperi nuottipaperipalan päälle. Tämän jälkeen kiinnitä tarratyynyt nuottipaperin taakse. Tyttö itse tykkäsi repiä tarratyynyn toiselta puolelta suojapaperit pois, jonka jälkeen asettelimme paperin kortin keskelle. Kannattaa ohjata lasta painamaan tyynyt kunnolla kiinni. (Huom. varaudu siihen, että tarratyynyjen suojapaperisilppua löytyy joka paikasta!) Kun kortti on muuten valmis, ottakaa superloninpala tai vastaava tuputusväline, kastakaa se leimasinmusteeseen ja koristelkaa kortin ylä- ja alareuna. Kortin sisälle voi kirjoittaa onnittelutekstin ja koristella sen muutamalla leimasinkuvalla, joita on käytetty myös kannessa.
Lahjaksi ostimme sählymailasetin, jonka pakkaamiseen olisi kulunut hirmuisesti paperia, joten päätin olla pihi ja koristella pakkauksen lastunauhasta tehdyllä miehekkäällä rusetilla.
Ottaisin mielelläni vastaan palautetta tuosta kirjoittamastani askarteluohjeesta, jos innostuisin joskus kirjoittelemaan jotain ohjeita ylös enemmänkin. Ideahan sinänsä ei ole mikään erityinen oivallus, mutta olen huomannut, että ne yksinkertaisetkin ideat kannattaa aina jakaa!
Idean mukaan toteutettuja kortteja olisi aivan mahtava nähdä! Vinkkaa ja linkkaa siis kommenttiin, jos teidän perheessä innostuttiin askartelemaan.
Oikealla vielä kuva lahjasta ja kortista. (Alla hirmuisen ryppyinen lakana, joka sattui olemaan ainoa tarjolla oleva valkoinen kuvausalusta.)
Ai niin, voisin yrittää tehdä myös kuvallisen ohjeen tuon rusetin tekemisestä. En löytänyt sopivaa ohjetta, joten päädyin soveltamaan muutamia parhaita. Yritän ohjetta kirjoittaessa ottaa huomioon mahdollisen tästä ohjeesta saamani palautteen.
Sunday, September 23, 2012
Roskanvähennystä Puputsin malliin
Kevätsiivouskärpänen on tainnut puraista minua ja tehnyt jonkun ihmeellisen syyssiivous- ja järjestelyinnostuksen. Ilmoittauduin itsepalvelukirpputorille myymään vanhoja kamoja ja innostuin samalla pohtimaan, miten saisi tehtyä kätevimmät ja edullisimmat hintalaput. Hintalappuasiaa on tullut ongelmoitua myös usein ennen eri tapahtumia. Niiden pitäisi kestää pakkaaminen ja kuskaaminen, toisaalta erityisesti monilla itsepalvelukirppiksillä niiden pitää olla helposti irroitettavissa tuotteista. Lisäksi niiden pitäisi olla halpoja, ettei tuotteen hintaa tarvitsisi lisätä lapun takia.
Kirppistavaroita kaivaessa tulin ajatelleeksi, miten paljon maailmassa on turhaa tavaraa ja erityisesti sitä, miten paljon niiden tavaroiden pakkauksista tulee turhaa roskaa. Ehkä en muutamalla hintalapulla pelasta maailmaa, mutta jos vaikka kuitenkin yhden puun. Minulla on ollut Big Shot -leikkuri jo jonkin aikaa lainassa ja päätinkin testailla, mistä kaikista roskista saisi käteviä hintalappuja. (Enkä ihan oikeasti hei dyykannut kamoja meidän roskiksesta vaan pelastin ne roskikselta!)
Kuvassa siis testailujen tuloksia: Vasemmalla tummansiniset läpyskät on leikattu päällystetystä vanhasta fysiikan oppikirjasta. Näppärä tapa kierrättää pehmeiden koulukirjojen kannet, saattaisi toimia myös pokkareista yms. Hintalappu tuntuu melkoisen kestävältä toisen puolen muovipinnan ansioista ja kuitenkin toinen puoli on paperia, johon tarttuu millainen kynä tahansa. Ylhäällä keltaiset ja kukkakoristeltu lappu on tehty tapetista. Ei toimi kovinkaan hyvin, koska tapetti on niin pehmeää ja taittuu ja repeää helposti. Toimii kuitenkin huomattavasti tavallista paperia paremmin ja lapun molempiin puoliin voi kirjoittaa. Tällä tavoin voisi tehdä vaikkapa pakettikortteja lahjoihin, joiden ei tarvitse kestää kovaa kulutusta. Oikealla olevat ruskeasävyiset laput on leikattu tyhjästä suodatinpussilaatikosta. Toimii hyvin, vaikka vähän hämääkin, kun paketin tekstit jäävät helposti näkyviin. Tämä ongelma ratkennee helposti kohdistamalla. Pahvi on sopivan kestävää ja kevyttä ja toiselle puolelle tarttuu mikä tahansa kynä. Näiden alapuolella olevat harmaat pahviläpyskät ovat jostain pakkauksesta olleesta apupahvista. Suurinpiirtein samanpaksuista kuin vaikkapa palapelilaatikot, joiden silppuamista myös mietin. Tuntuisivat toimivan hyvin. Vasemmalla alhaalla vaaleansinisävyiset laput on leikelty vanhasta taulukuvasta, jonka nappasin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Nämäkin vaikuttaisivat toimivan melko hyvin, vaikka hieman ohuita nekin ovat. Pinta on kuitenkin nätti. Tämän yläpuolella oleva yksittäinen harmaa lappunen (se, jossa näkyy viivakoodia) on Ikeasta ostetun S-koukkupussin yläreunassa oleva pahvilappu. Toimii hyvin, vaikka toisesta puolesta tuleekin helposti hassu, jos teksti Ikea sattuu näkyviin. Tämän vieressä olevat kaksi kelta-läpinäkyvää lappua ovat vanhasta ruokailualustasta, sellaisesta kovasta muovisesta. Lappuna toimivat hyvin, mutta näihin ei meinaa oikein tarttua kuin tietynlaiset tussit, eli ei ihan niin käteviä. Näistä voi tosin askarrella vaikka mitä muuta kivaa.
Ja kaikenlaisesta muusta kivasta puheenollen: Laitoin testiksi yhden lappusen juuri valmistuneeseen villasukkapariin kiinni. Lappuun kirjoitin langan nimen, sukkien koon ja pesuohjeen. Näitä on sitten kiva antaa lahjaksi eikä tarvitse jälkikäteen muistella, että mitäköhän lankaa tässäkin oli ja miten pitikään pestä. Säilytän valmistuneita neuleita omassa laatikossaan ja sukkia kertyy välillä isotkin kasat.
Olisikin muuten hauska kuulla, miten muut säilyttävät valmiita neuleita. Mystisesti aina viitataan siihen valmiiden neuleiden laatikkoon, mutta millaisia ne teillä konkreettisesti ovat; miten isoja, montaako valmista neuletta säilytätte vai annatteko vaan kaikki heti eteenpäin. Ja entäs kun laatikko on täysi? Itselläni valmiiden töiden laatikko on läpinäkyvä Smart Store Classic 31, joka on noin puolillaan neuleita. Lähinnä sinne kertyy sukkia, mutta nyt valmiina on muutama kassikin. Kuvausta odottamassa on useampi neule, joista muutama sukkapari päätynee laatikkoon odottamaan kotia ja saa koristeekseen tuollaisen askarrellun infolappusen. Niistä neuleista toivottavasti lisää myöhemmin, kunhan saan ne kuvattua.
Kirppistavaroita kaivaessa tulin ajatelleeksi, miten paljon maailmassa on turhaa tavaraa ja erityisesti sitä, miten paljon niiden tavaroiden pakkauksista tulee turhaa roskaa. Ehkä en muutamalla hintalapulla pelasta maailmaa, mutta jos vaikka kuitenkin yhden puun. Minulla on ollut Big Shot -leikkuri jo jonkin aikaa lainassa ja päätinkin testailla, mistä kaikista roskista saisi käteviä hintalappuja. (Enkä ihan oikeasti hei dyykannut kamoja meidän roskiksesta vaan pelastin ne roskikselta!)
Kuvassa siis testailujen tuloksia: Vasemmalla tummansiniset läpyskät on leikattu päällystetystä vanhasta fysiikan oppikirjasta. Näppärä tapa kierrättää pehmeiden koulukirjojen kannet, saattaisi toimia myös pokkareista yms. Hintalappu tuntuu melkoisen kestävältä toisen puolen muovipinnan ansioista ja kuitenkin toinen puoli on paperia, johon tarttuu millainen kynä tahansa. Ylhäällä keltaiset ja kukkakoristeltu lappu on tehty tapetista. Ei toimi kovinkaan hyvin, koska tapetti on niin pehmeää ja taittuu ja repeää helposti. Toimii kuitenkin huomattavasti tavallista paperia paremmin ja lapun molempiin puoliin voi kirjoittaa. Tällä tavoin voisi tehdä vaikkapa pakettikortteja lahjoihin, joiden ei tarvitse kestää kovaa kulutusta. Oikealla olevat ruskeasävyiset laput on leikattu tyhjästä suodatinpussilaatikosta. Toimii hyvin, vaikka vähän hämääkin, kun paketin tekstit jäävät helposti näkyviin. Tämä ongelma ratkennee helposti kohdistamalla. Pahvi on sopivan kestävää ja kevyttä ja toiselle puolelle tarttuu mikä tahansa kynä. Näiden alapuolella olevat harmaat pahviläpyskät ovat jostain pakkauksesta olleesta apupahvista. Suurinpiirtein samanpaksuista kuin vaikkapa palapelilaatikot, joiden silppuamista myös mietin. Tuntuisivat toimivan hyvin. Vasemmalla alhaalla vaaleansinisävyiset laput on leikelty vanhasta taulukuvasta, jonka nappasin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Nämäkin vaikuttaisivat toimivan melko hyvin, vaikka hieman ohuita nekin ovat. Pinta on kuitenkin nätti. Tämän yläpuolella oleva yksittäinen harmaa lappunen (se, jossa näkyy viivakoodia) on Ikeasta ostetun S-koukkupussin yläreunassa oleva pahvilappu. Toimii hyvin, vaikka toisesta puolesta tuleekin helposti hassu, jos teksti Ikea sattuu näkyviin. Tämän vieressä olevat kaksi kelta-läpinäkyvää lappua ovat vanhasta ruokailualustasta, sellaisesta kovasta muovisesta. Lappuna toimivat hyvin, mutta näihin ei meinaa oikein tarttua kuin tietynlaiset tussit, eli ei ihan niin käteviä. Näistä voi tosin askarrella vaikka mitä muuta kivaa.
Ja kaikenlaisesta muusta kivasta puheenollen: Laitoin testiksi yhden lappusen juuri valmistuneeseen villasukkapariin kiinni. Lappuun kirjoitin langan nimen, sukkien koon ja pesuohjeen. Näitä on sitten kiva antaa lahjaksi eikä tarvitse jälkikäteen muistella, että mitäköhän lankaa tässäkin oli ja miten pitikään pestä. Säilytän valmistuneita neuleita omassa laatikossaan ja sukkia kertyy välillä isotkin kasat.Olisikin muuten hauska kuulla, miten muut säilyttävät valmiita neuleita. Mystisesti aina viitataan siihen valmiiden neuleiden laatikkoon, mutta millaisia ne teillä konkreettisesti ovat; miten isoja, montaako valmista neuletta säilytätte vai annatteko vaan kaikki heti eteenpäin. Ja entäs kun laatikko on täysi? Itselläni valmiiden töiden laatikko on läpinäkyvä Smart Store Classic 31, joka on noin puolillaan neuleita. Lähinnä sinne kertyy sukkia, mutta nyt valmiina on muutama kassikin. Kuvausta odottamassa on useampi neule, joista muutama sukkapari päätynee laatikkoon odottamaan kotia ja saa koristeekseen tuollaisen askarrellun infolappusen. Niistä neuleista toivottavasti lisää myöhemmin, kunhan saan ne kuvattua.
Wednesday, August 29, 2012
SPTT tulee taas!
Silmä, pisto, tikki, takki - keittiönperäyrittäjien käsityö- ja tarvikemarkkinat
Huom! Silmä, pisto, tikki, takki -tapahtuma kutistui yksipäiväiseksi Tieteiden talossa sattuneen sairastapauksen vuoksi. Markkinat siis vain lauantaina klo 10-17!
La 8.9.2012 kello 10:00 – 17:00
Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Kruununhaka, 00170 Helsinki.
Vapaa pääsy
Markkinat järjestää iloinen ja aktiivinen pienyrittäjien joukko, jonka tavoitteena on järjestää vuosittain tapahtumia, joissa aloittelevatkin käsityöalan yrittäjät saavat tuotteensa esiin ilman kohtuuttomia kustannuksia. Myynnissä on mm. käsinvärjättyjä ja kasvivärjättyjä neulelankoja, kehräyskuituja, neulojan ja kehrääjän apuvälineitä, kankaita, nappeja, koruja, laukkuja, askartelumassatarvikkeita,
Lisätietoja löydät tapahtuman Facebook-sivulta.
Myös Puputsin Puoti mukana menossa, tervetuloa mukaan!
(Nappiostoksia varten suosittelen varaamaan mukaan käteistä.)
Sunday, August 26, 2012
Poika tuli
Isossa mahassa pitkään möyrinyt kaveri eli ihana pieni poika syntyi 17.8.2012 (juuri sopivasti miehelle synttärilahjaksi). Malli on toteutettu yhdessä miehen kanssa ja lopulliset mitat ovat 3830 g ja 51 cm. Tapani mukaan homma hoitui varsin pikaisesti: koko synnytyksen kesto oli 1,5 tuntia. Kaikki meni ihan putkeen ja nyt totuttelen elämään kahden pikku pupun kanssa.
Sunday, July 29, 2012
Kesänappeja
Kesähelteistä ja isosta mahasta huolimatta lisäsin muutaman uutuusnapin Puodin sivuille. Valmiita nappeja on iso pino, mutta jostain syystä kuvaaminen ja Puodin sivuille lisääminen on prosessin hankalin vaihe. Joka tapauksessa kannattaa käydä kurkkaamassa nyt lisätyt uutuudet! Ensi sunnuntaina lisää, jos vauva ei ehdi syntyä ennen sitä. :)
Puputsin Puodin uutiskirjeen voi tilata simppelisti täältä.
 |
| Puuruutu |
Puputsin Puodin uutiskirjeen voi tilata simppelisti täältä.
Subscribe to:
Posts (Atom)
