Thursday, May 14, 2009

Socketi sock

Sain eilen valmiiksi aivan ihanat vohvelisukkaset! Tykkään hirmuisesti pinnasta ja langan väritys sopii siihen loistavasti. Näitä sukkia tulee varmasti pidettyä paljon!


Sukkien ohje löytyi Ravelryn kautta ja kyseessä on Sandy Turnerin Blueberry Waffle Socks (Ravelry-linkki). Ohje on helppo ja suosittelen sitä ihan aloittelijoillekin.



Lankana sukissa käytin Saksasta ostamaani Wolle Rödelin Sport & Strumpfwolle Coloria. Värit menevät langassa kertakaikkiaan ihanasti. Tästä tulee niin mieleen syksy! Näiden sukkien jälkeen edelleen sukatuttaa, mutta koska pitäisi saada kesän Ullaan ainakin yksi ohje valmiiksi, taitaa sukattelu jäädä siihen saakka, että saan sen aikaiseksi. Kai te kaikki olette huomanneet, että Ullan dedis on tän kuun lopussa, eli vielä ehtii suunnitella ja toteuttaa kivoja kesäneuleita!

Raskauteen kuuluu kans uusia juttuja. Viime lauantaina siivottiin pinnasängylle paikkaa ja ahkerana tietysti ajattelin, että nyt imuroidaan ja pestään lattiat sänkyjen alta myös, koska sitä ei tuu muuten tehtyä ikinä. Nostettiin sängyt (parisänkymme koostuu kahdesta runkopatjasta) pystyyn seinää vasten. Kun olin pessyt lattiat, aloin yksinäni (tyhmä minä!) laskea sänkyjä takaisin lattialle. Kun nostin ensimmäistä sänkyä, toinen lähti kaatumaan ja muksahti selkääni kun ensimmäinen sänky oli edelleen sylissä. Tästä säikähtäneenä sitten soitin päivystykseen, josta neuvottiin tulla näytille. Vauva oli tutkimuksissa kunnossa, mutta jouduin jäämään yön yli tarkkailuun osastolle. Onni onnettomuudessa sinänsä, että tutkimuksessa huomattiin vauvan jo olevan ihan lähtökuopissa. Harkkasupistukset ovat siis näemmä saaneet jotain aikaan, koska kohdunkaulaa oli enää 1 cm jäljellä ja sekin pehmeähköä. Vauvan pää on tiukasti ankkuroitunut alas lantioon ja häpyliitos on täysin auki (ja hemmetin kipeä). Koska vauvalle ei olisi hyvä vielä syntyä, niin mua ohjeistettiin makoilemaan mahdollisimman paljon ja sänkyjen nostelu kiellettiin ehdottomasti. Tässä kuvia eilisestä mahasta:


Kuvassa rv 34+6. Mahtava pallomasu! :)


Pitää vielä laittaa myös tää edestä otettu mahakuva, kun maha on niin koomisen näköinen. Tästä tulee mieleen semmonen perussuomalaisen äijän kaljamaha, verkkopaita vaan puuttuu! :D

Sairaalasta lähdettyä tajusin, että sieltä olis saatettu tulla jo vauvan kanssa kotiin. Syntymä on lähellä, iiks! Pitempiaikaisena puuvillalankojen jämäprojektina mulla on ollut peitto vauvalle. Tarkoitus olisi tehdä siitä n. 140 cm pitkä, mutta katsotaan nyt, miten pitkälle riittää hermot ja langanjämät. Langanpätkiäkin tulee pääteltäväksi tästä työstä ihan kunnolla. Tällä hetkellä pituutta on 103 cm ja väritys on tällä hetkellä tällainen:


Tavoitteena oli myös saada lankavarastoa pienennettyä ennen vauvan syntymää. No, lankaa joo, mutta muuttosuunta on väärä:

Mut hei, eikös vaan, että pienen vauvan kans ehtii neuloa ihan hyvin?! ;D

5 comments:

Hisk It said...

Ihana, komia masu! :)
Koetahan tosissaan malttaa ottaa rauhallisesti. Neulonta (ja virkkaus) on just hyviä ajanvietteitä siihen. :)

... verkkopaita... xD

Jonna said...

Jos onnistut neulomaan ja imettämään yhtä aikaa niin ainakin silloin neulomiseen jää hyvin aikaa. Tosin itse ainakin keskityin enemmän siihen vauvan silittelyyn, kun neulomiseen... Neule jäi viereen odottelemaan.

Ihanaa loppuraskautta! Ja toivon kovasti, että pieni ihme malttaisi pysyä masuasunnossaan vielä tovin.

Miimu said...

Tuo imettämisen ja neulomisen/virkkaamisen yhdistäminen ei ainakaan onnistunut mulla, niskat tuli ihan sika kipeiks. Kannattaa kyllä olla hellä itselleen noiden neuleiden kanssa kun vauva on tullut, ei pidä vaatia liikaa. Itse huomasin että parempi ottaa tirsat sillon kun vauvakin nukkuu niin jaksaa itse paremmin. Nyt kun neiti on 3,5 kk niin ehtii jo neulomaankin, kun toinen nukkuu päiväunia 3-5 tuntia pihalla.

Ja kannattaa nyt sit ihan ottaa levon kannalta loppuaika ja sohvalta komennella miestä että mitä pitää siirrellä ja mihin. :)

Nna said...

ihana masu. <3

Samma said...

Onneksi ei sattunut sua eikä vauvaa! On ne kyllä hyvässä turvassa kohdussa, ite meinaan kaaduin n. 3 vkoa ennen Pojan syntymää ihan vatsalleni betonille, eikä silti käynyt kuinkaan.

Nyt vaan sitten otat kaikessa rauhassa ja nautit olostasi. Sitten vauvan syntymän jälkeenkin. Ihana toi sun pallomasusi :)